Aiheesta myös: Viikko Pohjois-Karjala 9.12.2021 https://viikkopk.fi
Vuonna 2020 Suomessa oli arviolta 1,25 miljoonaa yksinasuvaa. Määrä on suuri, mutta siitä huolimatta suomalaisten yksinasuvien asioista harvoin kuulee puhuttavan politiikassa. Edunvalvontaa ei juuri tehdä ja yksinasuvia voi kutsua yhteiskuntapolitiikan väliinputoajiksi. Yksinasuvien eriarvoinen asema Suomessa ei ole mitenkään uusi asia, poliitikko ja SDP:n kansanedustajana toiminut Ilkka Taipale on nostanut aktiivisesti yksiasuvien ääntä kuuluviin jo 1980-luvulta lähtien. Valitettavasti muutosta parempaan ei ole juuri tapahtunut.
Suomalainen hyvinvointivaltio on rakennettu ydinperhekäsityksen varaan, ajatukseen ydinperheestä yhteiskunnan perusyksikkönä. Lapsiperheiden edut ovat edelleen keskeisessä asemassa puolueiden politiikassa ja ohjelmatyössä. Perheiden tukeminen on kaikkien suomalaisten poliittisten puolueiden jakama tavoite. Samaa ei voi sanoa yksinasuvista. Perheistä huolehtiminen on tietenkin tärkeää, mutta se ei saa tarkoittaa, että yhden hengen taloudet unohdetaan täysin. Yksinasuvien ihmisten asioiden ympärillä vallitseva poliittisen keskustelun hiljaisuus on huolestuttavaa.
Suomessa yksinasuminen on taloudellinen ja sosiaalinen riskitekijä. Yhden henkilön kotitalouden on paljon vaikeampi selviytyä elämän kriisitilanteista, kuten työttömyydestä, sairaudesta tai muusta vastoinkäymisestä. He ovat muuhun väestöön verrattuna heikommassa asemassa taloudellisesti sekä myös varallisuuden näkökulmasta. Lisäksi yksinasuvien kuolleisuus on korkeampaa ja heidän joukossaan yksinäisyys, vakava masennus ja itsemurhat ovat yleisempiä. Kaikkia näitä olemassa olevia seikkoja on koronapandemia entisestään kärjistänyt.
Yksinasuvien aseman korjaaminen on tasa-arvokysymys. Yksinasuvien suomalaisten hyvinvointia ja yhteiskunnallista tasa-arvoa on edistettävä valtion ylimmissä toimielimissä ja poliittisissa puolueissa. Tarvitsemme yli puoluerajat ylittävää yhteistyötä ratkaisemaan yksinasuvien suomalaisten toimeentulon, hyvinvoinnin ja syrjäytymisen kysymyksiä. Suomen lainsäädännössä edelleen olevat säännökset, jotka asettavat yhden hengen kotitaloudet eriarvoiseen asemaan, kuten verotuksen saralla työasuntovähennys sekä kotitalousvähennys, on korjattava siten, että ne kohtelevat yksinasuvia ja ei-yksinasuvia tasavertaisesti.
Suomalaisessa asuntopolitiikassa yksinasuvat on myös huomioitava entistä paremmin. Keskeisessä asemassa ovat kuntien päätökset asuntotuotannosta sekä maankäytöstä. Riittävä kohtuuhintainen ja yksinasuvien tarpeita vastaava asuntotuotanto on varmistettava. Lisäksi asumisen verotusta on korjattava siten, että omistus- ja vuokra-asuminen olisivat tasa-arvoisempia. Asumisen korkea hinta, etenkin suurissa kaupungeissa, on merkittävä yksinasuvien toimeentuloa heikentävä tekijä.
Yksinasuvat tarvitsevat puolestapuhujia!
Suosittelen kaikkia kirjoitukseni lukeneita tutustumaan Kalevi Sorsa -säätiön raporttiin: Yksinasuvat esiin! Miten huomioida yksinasuvat politiikassa.
Tuula Väätäinen
Kansanedustaja sd, Kuopio
Aiheesta myös: Viikko Pohjois-Karjala 9.12.2021 https://viikkopk.fi