Mediassa on käyty paljon keskustelua datakeskuksista ja niiden vaikutuksesta Suomen talouteen ja sähkönkulutukseen. Keskuksissa tulee hyvin esille yksi asia, joka on politiikassa vialla, eli kokonaiskuvan puute. Valtiolla ei ole kontrollia miten hankkeita nousee, vaan jokainen hanke on yksittäisistä kunnista kiinni. Kunnat siis kaavoittavat keskuksille alueita ja myyvät tontin suurten investointilupausten ja kylkijäisten kanssa (HS 7.8).
Yhteistyötahosta voi usein arvata, että tuotetaanko keskuksessa palveluita vai jaetaanko sieltä kissavideoita ihmisille. Kunnat myös velvoitetaan allekirjoittamaan salassapitosopimuksia, joka vähentää läpinäkyvyyttä entisestään. Datakeskuksen roolilla on väliä: auttaako se tieteellisten mallinnusten tekemisessä Kajaanin LUMI:n tapaan vai louhiiko se kryptovaluuttoja. Ei ihme, että ihmiset ovat hämmentyneitä.
Yhteistä näille hankkeille on se, että niiden ei väitetä vaikuttavan sähkön hintaan, mikä on totta yhden keskuksen kohdalla.Hankkeiden kaavaillut tehovaatimukset eivät toteudu heti, vaan 10-15 vuoden aikavälillä. Hankkeita on vireillä yli 40 ja ajan kanssa keskukset voivat vaikuttaa sähkön hintaan, jos ne rakennetaan täyteen kapasiteettiin.
Pelkästään Seinäjoelle suunnitellun datakeskuksen täysi kapasiteetti vastaa noin kolmannesta Olkiluoto 3:n sähkötehosta. Kaikista keskuksista ei ole lukuja salassapitosopimusten takia, joten voimme vain arvailla sähkön tarpeen kasvua, mutta iso se tulee olemaan. Sähkömarkkinan ohella verkkoinvestoinnit ohjaavat hankkeita, mutta eivät arvota niitä, jolloin yhteiskunnan kannalta tärkeämmät vihreän siirtymän hankkeet voivat viivästyä tai jopa jäädä toteutumatta, jos rakentaminen sähkötuotannossa tai verkossa eivät toteudu.
Teollisuus solmii pitkäaikaisia sopimuksia sähköntuottajien kanssa, jolloin sähköä toimitetaan ennalta sovittuun hintaan. Vaikka Fingrid on ennustanut sähköntuotannon tuplaantumista seuraavan 10 vuoden aikana, on riski hintojen nousulle silti olemassa, jos eri vähäpäästöisen energian hankkeet eivät toteudu. Tosin miinusmerkkiset tai nolla-hinnatkaan eivät ole terveiden sähkömarkkinoiden merkki. Huomiona, että Saksassa sähkönhinnat ovat usein moninkertaiset Suomeen verrattuna, joka ei välttämättä lohduta muiden korkeiden elinkustannusten kanssa.
Miksi olen sitten huolissani? Emme me elä suunnitelmataloudessa, eikä meillä myöskään arvuuteta sitä, mikä teollisuudenala on toista arvokkaampi. Hyvä niin, sillä markkinaehtoisuus ohjaa usein tehokkaasti ja niukkuus pakottaa kekseliäisyyteen. Riskinä tässä kokonaisuudessa on kuitenkin se, että jos halpa sähkö ohjautuu datakeskushankkeisiin, voi vihreä siirtymä muuttua vihreäksi tussahdukseksi.
Tämä olisi huono kehitys, sillä meidän pitää vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Jos sähköntuotanto ohjautuu datakeskuksiin, joiden arvontuottoa on kritisoitu monelta taholta, voimme menettää valtavan mahdollisuuden epäilen ovatko datakeskukset silloin taloudellisesti järkeviä Suomelle.
Datakeskuksissa on kuitenkin hyvä huomioida, että ellemme rakenna niitä, ja joku muu pohjoismaa rakentaa, saamme vain huonot puolet ilman hankkeiden hyviä puolia. Olemme osa Nordpool-sähkömarkkinaa, jolloin sähkön hinta nousisi joka tapauksessa, mutta emme saisi hyötyjä.
Vihreää siirtymää tulee edistää ja datakeskuksien rakentaminen voi olla esteenä tai hidasteena näille hankkeille. Ilmastodata kertoo lohdutonta tulevaisuutta, eikä ihmiskunnan päästökehitys ole vielä riittävää. Vaakalaudalla ovat niin luonnon monimuotoisuus, kuin globaali ruokaturvakin.
Itse olisin varovainen datakeskusten suhteen.
Kokonaisuus tulee hahmottaa, ja kuluttajien elinkustannusten ja vihreän siirtymän investointien tulee olla etusijalla.
Teemu Backnäs (sd.), Ympäristötekniikan sekä Tuotantoteknologian Diplomi-insinööri, Kuopion kaupunginhallituksen, valtuuston ja aluevaltuuston jäsen.
Teemun ajatuksia voi lukea myös Savon-Sanomista
Vastaa