Erityisesti viime vuosina on keskusteltu paljon Itä-Suomen väestökadosta ja samalla toivottu paluumuuttajia autioituviin kyliin. Kunnat ovat keksineet erilaisia keinoja vauvarahasta euron tontteihin, jotta muuttovirta saataisiin kääntymään. Mutta tosiasiahan on, että jos työpaikkoja ei ole, niin ei siinä muut vippaskonstit auta.
Kotiseuduilta lähdetään usein opiskeluiden ja työn perässä isommille paikkakunnille. Puhutaan järkisyistä lähteä, turvatumman ja leveämmän toimeentulon perään. Tutkimusten mukaan työväenluokkaisesta taustasta olevat nuoret jäävät useimmin kotipaikkakunnalleen ja tähän liitetään helposti käsitys ”huono-osaisuudesta” vaikka siitä ei todellakaan ole kyse. Ratkaisu jäädä on usein tärkeä nuorelle itselleen. Samaan aikaan korkeasti koulutetut pakkautuvat Suomi-neidon varpaisiin ja sitä pidetään yleisesti arvossa. Molempia ratkaisuja pitää kuitenkin selitellä.
Paluumuutosta ja paluumuuttajista on tehty tutkimuksia ja niissä on selvinnyt, että suurimmat syyt palata kotiseudulle liittyvät perheeseen, sukuun, luontoon ja niiden läheisyyteen. Puhutaan tunnesyistä palata. Eräs vastaaja kiteytti asian niin, että vaikka harrastukset ovat nyt kaukana, on anoppi lähellä. Paluumuuttajat kokivat paluun omiensa joukkoon, jossa turvaverkot kantaa. Samassa tutkimuksessa nuoret yrittäjät kehuivat helppoa verkostojen ja yhteistyön luomista, verrattuna isoihin kaupunkeihin.
Mutta miten me tänne jääneet otamme tulijat ja palaajat vastaan. Ajattelemmeko vielä niitä lukuisia maitojunia, joissa palaa vain muualla epäonnistuneita ja pettyneitä matkustajia. Vai pidämmekö mualimaa nähneitä parempana väkenä, kun me kylille jääneet. Varmaan monenlaisia ajatuksia löytyy, mutta tärkeää olisi vastaanottaa lämpimästi kaikki palaajat, olipa syyt millaisia tahansa.
Paluumuutto kotiseudulle on iso elämäntavan muutos, johon liittyy vahvasti myös onnistumisen pakko. On löydettävä oma paikkansa uudelleen, ihan kirjaimellisesti. Muistot kotipaikkakunnalta ovat saattaneet saada kultareunuksen. Paluumuutto ei vie pois arjesta eikä ratkaise ongelmia. Elämä on monesti hyvin samanlaista asuinpaikasta riippumatta.
Mitä päättäjät ja me kaikki voimme yhdessä tehdä, jotta muuttovirran suunta muuttuu. Itä-Suomen väestökehityksen haasteisiin vastaaminen vaatii monipuolista strategista suunnittelua ja yhteistyötä eri sidosryhmien välillä, mukaan lukien aluehallinto, yritykset, koulutuslaitokset ja paikalliset asukkaat. Mahdollisuudet voivat materialisoitua pitkällä aikavälillä, ja paluumuuttokin lisääntyä, jos sijoituksia tehdään ja kehitystoimia toteutetaan alueen vahvuuksien perusteella esim. metsäteollisuus ja uusiutuva energia, matkailu, koulutukseen ja osaamiseen satsaaminen jne.
Keskitytään siis vahvuuksiin, tehdään työtä, ollaan avoimia ja uskotaan että virta kääntyy.
Tuula Väätäinen
kansanedustaja sd
Väätäinen kirjoitti aiheesta myös: Viikko Pohjois-Karjala 21.9.2023, Isolta Mäeltä.