Kun 1959 lääninsairaala siirrettiin Puijon mäelle, Suomessa muodostettiin keskussairaalaverkostoa, joka perustui maakunnalliseen yhteisvastuuseen.
Yksittäisten kuntien hoidettavaksi jätetty perusterveydenhoito ei ole kokonaisuutena kyennyt kehittymään. Toiminta painottuu erikoissairaanhoitoon, sairastavuus Savossa on suurta ja koko terveydenhoidon järjestelmää ei kyetä johtamaan. Yhteistoiminta järjestelmän sisällä ei toimi ja järjenvastaiset tietosuojakäytännöt aiheuttavat miljoonien laskun. Kuntien taloudellinen mahdollisuus vastata erikois- ja perusterveydenhuollosta on ylitetty.
POLIITTISEN PÄÄTÖKSENTEON vaikeus on pitkittänyt järjestelmän korjausta. Muutoksen välttämättömyys on nähty vuosikausia Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin hallituksessa.
Uutta järjestelmää muovataan, ja vastuu kuntien käsistä on kirpoamassa, mutta uutta vastuunkantajaa ei juridisesti vielä ole. Jotta toiminta ei romahda, on esitetty, että sairaanhoitopiirin poliittiset tekijät ottaisivat kantaakseen vastuun esimerkiksi lastenpsykiatriasta. Kun virkamiehet toimivat aikaisempien organisaatioiden viitekehyksessä, politiikan on kyettävä ottamaan maakunnallinen vastuu.
ON KESKEISTÄ pitää päätäntävalta maakunnan käsissä uuteen järjestelmään siirtymisen jälkeen ja pitää yliopistollisen sairaalan toiminta-alue yhtenäisenä. Tämä edellyttää, että sairaanhoitopiiri tekee positiivisen tuloksen 2022. Jos tämä ei toteudu, uhkana on, että valtiovarainministeriö puuttuu maakunnan päätösvaltaan ja aloittaa sopeutus- ja saneeraustoimet.
Koronan aiheuttamat hoitojonot on purettava. Asian hoitamiseksi valtio on antanut lähinnä kuntien kautta Pohjois-Savolle 61 113 172 euroa ja yhteisöveron korotuksen kanssa 74 820 067 euroa.
ENSIMMÄINEN VUOSI maakuntahallintoa on myös edunvalvontaa. Jos Savoa edustaa valtiovarainministeriö ja muita alueita oma maakunta, olemme heikoilla.
Kuopion merkitys vain korostuu. Perusterveydenhoidon arvostuksen kasvu edellyttää koulutuksen tehostamista. Kun yliopistosairaalassa ei ole varsinaista yleislääketieteellistä klinikkaa, koulutus tapahtuu käytännössä Kuopion vastaanoton yhteydessä ja jonkin verran terveyskeskuksissa.
Tulevaisuudessa koulutuksen järjestäminen edellyttää nykyistä vahvempaa yksikköä. Myös röntgen- ja laboratoriopalvelujen saatavuus kokopäiväisesti isommille alueille on järkevää.
ERIKOISSAIRAANHOIDOSSA on jatkuvasti noin osastollinen sinne kuulumattomia potilaita, joten siirtosairaalan tarvekin on ilmeinen. On varauduttava antamaan perusterveydenhuollon palveluita myös muille maakunnan alueille.
Harjulan sairaala edellyttää perusteellista saneerausta ja eteläisten alueiden tilat ovat puutteelliset. Niinpä on harkittava, olisiko järkevää keskittää nämä uudisrakennukseen. Myös Kuopion pääterveysaseman sijaintia voi miettiä. KYSin alueen tuleva kaava mahdollistaa siirrot.
SIIRTYMINEN uuteen terveydenhuollon järjestelmään on poliittisen vastuun suhteen jo tapahtumassa. Maakunnallisten poliittisten toimijoiden on kyettävä ottamaan aikaisempaa laajakatseisempi näkemys alueen kehittämiseksi pelkän kuntapolitikoinnin sijaan.
Pekka Pollari Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen (sd.) Yleislääketieteen erikoislääkäri.
Kuva Esko Koistinen