Neeta Röppänen
Suomessa on upeita sananlaskuja perintönä meitä edeltäneiltä. Moni niistä sopii politiikkaankin, kuten ”ei kukaan ole seppä syntyessään”, ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan” ja ”parempi laiha sopu kuin lihava riita”. Edunvalvontaan sopii erinomaisesti ”tyhjän saa pyytämättäkin”.
Muun kuin tyhjän eteen joutuu tekemään töitä. Politiikassa tämä tekeminen näkyy huonosti kuntalaisille ja kansalaisille. Tiedotteita ja kannanottoja osataan laatia kaikissa organisaatioissa, mutta minkään merkittävän asian jättäminen niiden varaan on sama kuin jättäisi tekemättä.
Esimerkiksi sopii tällä eduskuntavaalikaudella vaalipiiriimme tulleet Kuopion ja Joensuun ratapihojen saamat miljoonat. Ei niiden tilanne vuodessa syliin tipahtanut, mutta alueelle saatiin liikenneasioiden ytimessä oleva hallituspuolueen kansanedustaja Karjalasta. Hän yhdessä mainittujen kaupunkien ja niiden maakuntaliittojen kanssa sitkeällä työllä vakuutti esittelevän ministerin. Verkostoitumisella Väylävirastoonkin oli merkityksensä. Pohjalla oli vuosien valmistelua, jota maakuntien mediat olivat pitäneet esillä muokaten maaperää otolliseksi.
EU-aluekehitysrahoissa puhutaan jo miljardeista useamman vuoden aikana. Niiden jakosuhteesta Itä- ja Pohjois- sekä Etelä- ja Länsi-Suomen kesken on taitettu peistä pitkään. Samassa rintamassa ovat seisseet kansanedustajat, maakuntaliitot ja media jakolinjan molemmin puolin. Meidän maakuntamme poliittisesta pääomasta iso osa on Seppo Kääriäisen ja Kari Rajamäen hallussa. Jatkosta on syytä olla jo vähän huolissaan.
POLITIIKAN voi myös saada näyttämään vaikuttavalle ilman että se on sitä. Kuopiossakin käsitellään parhaillaan ensi vuoden talousarviota. Eräs kaupunginhallituksen jäsen esitti 200 000 euron lisäämistä omaishoitoon. Kukaan ei kannattanut, mistä esittäjä sai aiheen somepäivitykseen. Tuen puute johtunee siitä, että määrärahat ovat olleet riittävät.
Ajoittain Kuopiossa keskustellaan omaishoidontuen kriteereiden oikeellisuudesta. Kiristämällä niitä saajien määrä vähenee, helpottamalla nousee. Jos omaishoitoa koskevan esityksen taustalla olisi aidosti ollut omaishoitajien asia, kriteerit olisi nostettu keskusteluun jo lautakunnassa.
Siellä asiasta olisi pyydetty viranhaltijoilta vertailutietoa ja vaikuttavuusarvioita, jonka jälkeen päättäjät olisivat neuvotelleet asiasta. Työtä todelliseen muutokseen olisi pitänyt tehdä yksittäistä esitystä enemmän. Vaikuttavuus vaatii osaamista ja vaivannäköä päättäjiltä.
Kirjoittaja on Kuopion kaupunginvaltuutettu (sd.).