Hyvinvointialueiden aloitettua vuoden alussa rahoituksen rajallisuudesta johtuen tutkittuun tietoon perustuvien menetelmien merkitys on korostunut. Toiminnan pitää perustettua vaikuttavaksi osoitettuihin menetelmiin, ja toisaalta kaiken toiminnan vaikuttavuutta pitää seurata. Näyttö hoidon vaikuttavuudesta voidaan saada periaatteessa kahdessa tutkimusasetelmassa, lume- tai aktiivikontrolloidussa tutkimuksessa. Edellisessä tutkittavaa hoitoa verrataan lumehoitoon, jälkimmäisessä sen hetkiseen parhaaseen hoitoon. Lumehoidossa käytetään menetelmää, jossa hoidolla ei pitäisi olla vaikutusta potilaan tilaan, mutta josta potilasta voi hyötyä, lume-vaikutus, tai kokea haittaa, nocebo-vaikutus.
Kaikki hoitojen ja muiden toimintojen hyödyt ja haitat ei ilmene lyhyissä tutkimuksissa, eikä kaikkia tutkimustuloksia voi soveltaa savolaisiin. Tarvitaan myös seurantatutkimuksia, onko aiemmin hyödylliseksi osoitettu toiminta edelleen järkevää. Terveystaloustieteellinen tutkimuskin on välttämätöntä – olisiko sama hyöty saavutettavissa halvemmalla, tai tuottaisiko vaihtoehtoinen menetelmä paremman vasteen samalla kustannuksella.
Kaksi professoria, Hannu Valtonen (SS 30.6.2023) ja Olli-Pekka Ryynänen (SS 17.7.2023) ovat korostaneet aktiivikontrolloitujen tutkimusten tärkeyttä. Tämä ei kuitenkaan riitä, myös lumekontrolloituja ja seurantatutkimuksia tarvitaan. Jos uusi hoito on yhtä tehokasta kuin yleisesti käytetty hoito, tämä ei takaa, että kumpikaan hoito olisi järkevää. Vasta vertailu lumeeseen varmistaa, että hoito on vaikuttavaa ja ettei hoidosta ole enemmän haittaa kuin hyötyä. Kuten professori Ryynänen on todennut, myös ylihoito voi olla hyödytöntä ja vahingollista. Professori Ryynänen toimi aikanaan THL:n alaisessa terveydenhuollon menetelmien arviointiyksiköstä FinOHTAsta, ja itse toimin FinOhtan työvaliokunnassa, ns. ”valtakunnan viisaissa”, ennen kuin tämä arviointityö lakkautettiin Sipilän hallituksen päätöksellä säästösyistä. Lakkautus ei ollut viisas päätös.
Kaksi esimerkkiä potentiaalisesti vahingollisista hoidoista ovat varfariinin käyttö tukosten estoon ja kylmäpakkausten hoito akuuttien tuki- ja liikuntaelinvammojen ensihoidossa.
Varfariini (kauppanimi Marevan) on esimerkki seurantatutkimusten tärkeydestä. Marevanin käyttöönotto 1940-luvulla oli merkittävä edistysaskel sairaanhoidossa. Sittemmin on todettu, että pitkäaikainen varfariini käyttö aiheuttaa osalla potilaista verisuonten kalkkeutumista. Lyhytkestoisissa tutkimuksissa tämänkaltainen haitta ei ole ilmennyt. Epätoivottava tilanne, veri on juoksevaa, mutta suonet kalkkeutuvat. Verenohennushoidon käyttö on osalle potilaista välttämätöntä, mutta nyt on käytössä uudempia vaihtoehtoja, joten hoitavan lääkärin pitää arvioida voidaanko Marevan korvata tällaisella uudella lääkkeellä.
Lumekontrolloitujen tutkimusten tärkeydestä hyvä esimerkki on akuuttien tuki- ja liikuntaelinvammojen ensihoitona on käytetty ns. RICE (Rest-Ice-Compression-Elevation) -periaatetta, jonka aikansa influensseri ja radiopersoona Gabe Mirkinin lanseerasi 1978. Levosta (R), kevyestä puristussiteestä (C) ja raajan kohoasennosta (E) on hyötyä. Kun lyhenne RCE ei trimmannut, Mirkin keksi lisätä listaan kylmäpakkauksen (I). Lumekontrolloiduissa tutkimuksissa on osoitettu kylmäpakkausten käyttö hidastavan ja huonontavan vamman toipumista – hetken helpotus onkin pidempiaikainen riesa. Nyt 2000-luvulla myös Mirkin on todennut kylmäpakkausten käytön olevan haitallista.
Järkevämpi valinta akuuttihoitoon on mentolia sisältävä kylmägeeli. Mentoli-geeli (esimerkiksi IcePower) lievittää kipua ja nopeuttaa akuutin vamman paranemista. Tämän on osittanut professori Olavi Airaksinen lumekontrolloidussa tutkimuksessa jo kaksikymmentä vuotta sitten. Kylmäpakkausten käytöstä on luovuttu useissa maissa, mutta Suomessa loukkaantuneille urheilijoille juoksutetaan edelleen ensihoidoksi jääpusseja – ei pitäisi. Akuutissa vammassa kevyt kompressio, raajan kohoasento ja paikallishoito esimerkiksi IcePowerilla neljästi päivässä on nykytiedon valossa järkevämpää. Ja tietenkin loukkaantuneen raajan voimakasta rasitusta pitää vältää kunnes vamma on parantunut.
Nikkilän sairaalan ylilääkäri Johan Runeberg totesi 1950-luvualla: ”Oli menetelmä mikä tahansa niin aina joku paranee.” Niissä tilanteissa, joissa on tutkittua tietoa, kannattaa käyttää menetelmiä, joista tutkitusti mahdollisimman moni hyötyy ilman kohtuuttomia haittoja ja järkevin kustannuksia. Sieltä mistä tieto puuttuu, tarvitaan kliinistä tutkimusta.
Hannu Kokki, erikoislääkäri, dosentti, Kuopion kaupunginhallituksen jäsen, Hyvinvonitialueen aluehallituksen 1. varapuheenjohtaja
Kokki kirjoitti aiheesta myös Savon Sanomissa 20.7.2023.