Olen seurannut julkista keskustelua Kuopion lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden järjestämisestä apealla mielellä. Minun on mahdotonta uskoa, että lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuuden olisi voinut sössiä yksittäinen virkamies. Vastuu tämänhetkisestä tilanteesta on poliittisilla päättäjillä. Emme voi piiloutua virkamiesten selän taakse.
NOPEIMMIN RATKAISUA vaativat hoitojonot. Ne pitää purkaa ponnekkaasti. Kun jonot saadaan purettua, toiminta on mitoitettava tarvetta vastaavasti.
Tilanteen korjaaminen vaatii tekijöitä ja resursseja. Tekijöistä on pula, eikä tämä koske vain Kuopiota eikä vain lasten ja nuorten mielenterveyspalveluita. Ammattitaitoisesta henkilökunnasta on pulaa koko sote-alalla.
POLIITTISINA PÄÄTTÄJINÄ meidän pitää osoittaa toimintaan tarvittavat taloudelliset resurssit. Tulevassa budjetissa on varattava riittävät määrärahat lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden asianmukaiseen hoitoon. Mutta emme voi odottaa kahta kuukautta. Lautakunnan, kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston on nyt otettava poliittinen johtajuus ja osoitettava riittävät resurssit. Kriisiytynyt jonotilanne on korjattava pikaisesti.
YHTEISTYÖN Kuopion terveyskeskuksen ja KYSin välillä kuvataan takkuilleen asian hoidossa. Haastan Markku Rossin ottamaan kahden toimijan välisestä kitkasta poliittisen johtajuuden. Rossi on kaupunginvaltuuston suurimman ryhmän ryhmäjohtaja ja sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtaja. Me muut tuemme häntä.
UUDET HYVINVOINTIALUEET aloittavat reilun vuoden päästä. Emme voi mennä uuteen hyvinvointialueeseen tällaisella riitaisella, toisiamme syyttelevällä, syyllisiä etsivällä asenteella.
Haastan Markku Rossin ottamaan tästä kahden toimijan välisestä kitkasta poliittisen johtajuuden.
KESKUSTELUN TUOKSINASSA Helsinki on mainittu hyvänä palvelujen järjestäjänä. Muiden käytänteistä kannattaa ottaa mallia, mutta Helsinki ei kuitenkaan sovi yksi yhteen -malliksi Kuopiolle. Se on kuusi kertaa isompi toimija ja jää tulevassa sote-uudistuksessa omaksi hyvinvointialueekseen.
Eivätkä nuo tuoreet koulukyselyn tulokset niin kauhean ruusuista kuvaa helsinkiläistenkään lasten ja nuorten tilanteesta anna. Helsingissä on huumekokeiluja muuta maata enemmän, ahdistus ja yksinäisyys on lisääntynyt ja tyttöjen ahdistelu on yleistä.
Helsinkiä parempi malli on Siilinjärvellä, jossa lasten ja nuorten palvelut on saatu kohtuullisen hyvin toimimaan.
KUOPION lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut on saatava kuntoon. Terveyskeskuksella ja KYSillä on tässä keskeinen rooli. Voisiko tässä ajankohtaisessa tilanteessa löytyä apua kolmannen sektorin toimijoilta? Onko liike-elämällä halua ja mahdollisuuksia osoittaa yhteiskuntavastuuta tässä kriisissä?
Kaikkia toimijoita ja kaikkia tekoja tarvitaan, jotta voimme auttaa lasten ja nuorten jaksamista ja hyvinvointia.
Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen (sd.) Kuopiosta.