Esa Kokki, Ilkka Pentti: Annammeko kulttuurialan köyhtyä? Savon Sanomat, Lukijan Sanomat. 19.3.2021.

Kirjoittaja:

Julkaistu:

Kuopio Kulttuuri kuuluu kaikille ja taide kuuluu kaikille. Ne ovat yleisesti hyväksyttyjä periaatteita Suomessa.

Leipää ja sirkushuveja vaati kansa tarinan mukaan jo Rooman hallintamuodon muuttuessa tasavallasta keisarikunnaksi ennen ajanlaskumme alkua. Roomassa sirkushuveja vaadittiin maksutta. Ovatko kulttuuri ja taide kunnan peruspalveluita?

KULTTUURIN kokeminen tuo ihmisen elämään elämänlaatua parantavaa sisältöä. Kulttuuri lisää elinvuosia ja onnellisuutta.

Eri kulttuuripalveluista on mistä valita: kirjallisuus, kuvataide, esittävä taide, elokuvat ja vaikkapa urheilu. Kulttuurista voi nauttia yksin, ryhmässä tai vuorovaikutustilaisuudessa.

Esittävät taiteet ovat olleet jo vuoden kurimuksessa koronapandemian vuoksi. Eri tahot ovat tuoneet esille, että ala alkaa olla kestokyvyn rajoilla. Iso osa esittävän taiteen tekijöistä saa elantonsa taiteen tekemisestä.

Jos esittävien taiteiden tekijät ja kokijat haluavat mahdollistaa yhteisen kokemuksen, miksi se ei ole mahdollista? Mikä taho ajaa alan etuja? Onko edunvalvonta riittävällä tasolla?

Onko toimijakentän monimuotoisuus joukkovoiman rajoite?

VOI TIETYSTI kysyä, että tarvitaanko enää esittäviä taiteitta. Voivatko kirjat, tallenteet, internet tai suoratoistopalvelut korvata vuorovaikutustilaisuudet?

Ei. Kulunut vuosi on osoittanut, että ihminen kaipaa kohtaamisia. Kevään karanteeni ja sitä koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, että muiden kohtaamattomuus ei ole luontainen tapa elää.

Tärkeintä on, ettei ihminen joudu kärsimään sosiaalisen läheisyyden puutteesta. Vuosi on kuitenkin osoittanut, että myös fyysisiä kohtaamisia tarvitaan. Ihminen kaipaa vuorovaikutustilaisuuksia.

Tallenteet tai suoratoisto eivät korvaa taiteen vuorovaikutustilanteesta saatua kokemusta. Ei esittäjän eikä kokijan näkökulmasta. Jotain oleellista jää puuttumaan.

MIKSI esittävien taiteiden etuja ei ole ajettu yhtä paljon kuin muilla aloilla? Onko perustelu, että tuotos on aineeton, ei konkreettinen?

Aineettomalle hyödykkeelle ei saa laskettua euromääräistä arvoa kuten konkreettiselle. On helppo laskea, mikä on menetys, jos 10 euroa maksavat tuotteet eivät mene kaupaksi. Esittävien taiteiden toimija ei pysty vastaavaa euromäärää esittämään.

Vai onko toimijakentän monimuotoisuus joukkovoiman rajoite? Esittävien taiteiden toimijoissa on työnantajia, yksinyrittäjiä, työntekijöitä ja freelancereita. Ei ole yhtä taustaorganisaatiota ajamassa elinkeinon etuja, kuten muilla toimialoilla.

Meillä Kuopiossa on esittävien taiteiden toimijoita pienen mittakaavan toimijoista kansainväliseen tasoon asti. On tapahtumia pienistä kansainvälisiin.

Halutaanko Kuopiossa tukea esittäviä taiteita? Vai onko kohtalo kuin Trubadurixilla tarussa Gallian kylästä, missä taiteilija sidottiin puuhun eikä annettu ilmaista itseään? Kannattaako? Trubadurix oli yksi kolmesta, joka tiesi taikajuoman reseptin.

Kokki on tutkimusjohtaja ja sosiaalidemokraattien kuntavaaliehdokas Kuopiosta. Pentti on näyttelijä ja sitoutumaton kuntavaaliehdokas Kuopiosta.

2 vastausta artikkeliin “Esa Kokki, Ilkka Pentti: Annammeko kulttuurialan köyhtyä? Savon Sanomat, Lukijan Sanomat. 19.3.2021.”
  1. Kaipaan niin paljon teatteri- ja tanssiesityksiä, konsertteja, kaikkea mistä nyt on jouduttu luopumaan. On toki hyvä, että nykytekniikan avulla jotain voidaan välittää ihmisille, muttei ne korvaa eläviä kohtaamisen tilanteita. Voisin verrata striimattuja esityksiä tekohengitykseen tai koneella avustettuihin elintoimintojen ylläpitämiseen, siinä toivossa, että potilas pystyy taas jonain päivänä itse hengittämään ja toimimaan. Uskon, että kulttuuri toipuu ja tämän kokemuksen jälkeen ihmiset tulevat arvostamaan sitä entistä enemmän.

    1. Kiitos mielipiteestäsi! On varmasti juuri niin, että yhteydenpito tekniikan avulla on tekohengitystä. Kulttuurin merkitys tulee korostumaan koronan seurauksista toivuttaessa. Kuntapäättäjiltä vaaditaan siinä ymmärrystä.
      Terveisin Esko Koistinen/Kuopion demarit.