Suomessa on totuttu ajattelemaan, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevista pidetään huolta. Mutta viime vuosien päätökset pakottavat kysymään, onko tämä enää totta.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitusta on leikattu rajusti. Orpon hallitus on tehnyt 30 miljoonan euron leikkaukset järjestökentälle. Hallitus on päättänyt leikata avustuksista 140 miljoonaa euroa vuoteen 2027 mennessä. Samalla uusia avustuksia on myönnetty aiempaa vähemmän ja pysyviä tukimuotoja on karsittu. Järjestökentällä puhutaan jopa “romahduksesta”, ja pahimmillaan tuhansien työntekijöiden vähentämisestä.
Mutta luvut eivät kerro koko totuutta. Todellinen kysymys on: keihin tämä osuu? Se osuu niihin, jotka eivät muutenkaan jaksa huutaa kovimmin.
Kun tuki toimii, perhe jaksaa. Kun tuki katoaa, seuraukset eivät näy vain kotona.
Järjestöt tekevät työtä, jota mikään muu taho ei tee samalla tavalla. Ne tarjoavat matalan kynnyksen apua ja usein täysin maksutta. Ne kohtaavat perheitä, vammaisia ihmisiä, yksinäisiä nuoria, joiden arki on jo valmiiksi äärirajoilla. Järjestöt ovat tärkeä apu ennen kuin ongelmat kasaantuvat kriiseiksi.
Erityisesti tämä koskee vammaisia ja neuroepätyypillisten lasten ja heidän perheidensä arkea, joka voi olla äärimmäisen kuormittavaa. Kun tuki toimii, perhe jaksaa. Kun tuki katoaa, seuraukset eivät näy vain kotona – ne näkyvät kouluissa, mielenterveyspalveluissa ja lopulta koko yhteiskunnassa.
Asiantuntijat ovat varoittaneet, että järjestöjen toiminnan supistaminen lisää suoraan ihmisten kärsimystä ja kasvattaa painetta julkisille palveluille. Toisin sanoen apu ei katoa – se vain siirtyy paikkaan, jossa se on kalliimpaa ja usein vaikeammin saavutettavaa.
On vaikea ymmärtää logiikkaa, jossa ennaltaehkäisevä, usein edullinen ja inhimillinen tuki puretaan ja samalla hyväksytään raskaampien palveluiden kasvu.
Ja lopulta: onko meillä varaa olla näkemättä sitä, mitä tapahtuu, kun hiljaisimmat jäävät yksin?
Tanja Airaksinen, erityisopettaja, perhe- ja vammaispalveluiden lautakunnan puheenjohtaja, P-S hyvinvointialue, Kuopion kaupungin valtuuston puheenjohtaja, Savo-Karjalan piirin varakansanedustaja
Tanjan tekstin voi lukea myös Savon-Sanomista