Oppositiossa otetaan ilolla vastaan jokainen ilouutinen työpaikoista, kasvusta ja kaikista parannuksista, mitä tehdään. Valitettavasti hallituksen näytöt näissä ovat heikkoja, ja samaan aikaan on yli 31 000 uutta lasta syösty köyhyyteen, ja luvattujen työpaikkojen sijaan työttömyys on kasvanut. Onkin todettava, että hallituksen politiikassa lapsen etu on jäänyt vähälle huomiolle. Samoin moni eläkeläinen, pitkäaikaissairas ja pienituloinen kantaa kohtuutonta taakkaa. Lista on pitkä – ja juuri siksi tarvitaan arvopohjaista politiikkaa.
Orpon hallitus ei ole helpottanut suhdanteita, vaan heikentänyt Suomen taloustilannetta ja pahentanut matalasuhdannetta. Leikkaukset ovat arvovalintoja, jotka on tehty kiireessä, välittämättä asiantuntijoista, todennäköisesti myös ilman vaikuttavuusarviointeja, ja jotka ovat toistuvasti osuneet heikommassa asemassa oleviin.
SDP on esittänyt monia vaihtoehtoja, jotka vahvistavat taloutta ilman että ne romuttavat hyvinvointivaltion perustaa. Näitä vaihtoehtoja Orpo-Purran hallitus ei ole joko halunnut kuulla tai ymmärtää.
Tarvitsemme tietoon pohjautuvaa päätöksentekoa, ja meidän pitää lakata korjaamasta asioita ideologiset lasit silmillä, jotka eivät ole rikki – esimerkkinä hankintalaki, joka tulee maksamaan kunnille noin 600 miljoonaa euroa. Toinen asia on julkisen terveydenhuollon heikentäminen yksityisten terveysjättien kustannuksella, josta esimerkiksi viimeksi saimme kuulla aluevaltuustossa, että ostopalvelulääkärit ovat viisi kertaa kalliimpia kuin oman tuotannon kautta tuotetut palvelut.
Kansainväliset esimerkit, kuten Iso-Britannia, osoittavat, että yksipuolinen leikkauspolitiikka voi pitkällä aikavälillä heikentää yhteiskunnan toimintakykyä. Siksi talouspolitiikassa tarvitaan tasapainoa: vastuullista sopeutusta, mutta myös panostuksia kasvuun, osaamiseen ja tulevaisuuden investointeihin.
Riskinä onkin, että jos ei huolehdita kasvun edellytyksistä, seurauksena säästämme itsemme toimintakyvyttömäksi, kuten Iso-Britanniassa, jolla samanlaisia väestön ikääntymiseen liittyviä haasteita kuin meillä.
SDP on sitoutunut lisäsopeutuksiin, mutta se ei voi osua heikommassa asemassa oleviin ja samalla meidän tulee huolehtia pitkän aikavälin edellytyksistä sekä seurata maailman kehitystä ja megatrendejä ja hakea kasvua – muutoin meillä on vain leikkaukset edessä. Keskustelu päätösten vaikutuksista kuuluu demokratiaan – siihen kuuluu myös velkajarru.
Yksittäisistä toimista on hyvä käydä avointa keskustelua, kuten vaikka hallituksen ajamat yhteisöveron alennukset ja Turun tunnin juna, joista jälkimmäinen on miljardiluokan investointi. On perusteltua kysyä, voidaanko saada samankaltainen vaikuttavuus kustannustehokkaammin.
Samoin veropolitiikassa taloustieteellinen tutkimus ei tue yksiselitteisesti sitä, että yhteisöveron alentaminen itsessään tuottaisi merkittävää uutta yritystoimintaa tai rahoittaisi itse itsensä. Siksi myös näitä ratkaisuja on tarkasteltava kriittisesti ja peruuttamalla tämän päätöksen hallitus saisi n. 830 miljoonan euron säästöt.
Myös me SDP:ssä olemme sitoutuneet tulevalla kaudella sopeutukseen, mutta se tehdään niin, että heikoimmista pidetään huolta. Se on paitsi oikeudenmukaista, myös koko yhteiskunnan kestävyyden kannalta välttämätöntä.
Teemu Backnäs on kaupunginhallituksen, valtuuston ja aluevaltuuston jäsen sekä kaksinkertainen diplomi-insinööri.
Tanja Airaksinen Kuopion kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, aluevaltuutettu, varakansanedustaja
Tiina Kaartinen kaupungin hallituksen 1. vpj., konsernijaoston pj. Aluevaltuutettu
Kirjoitus luettavissa myös Savon-Sanomissa