Hyvät kuopiolaiset, ystävät ja kaikki vapun juhlijat,
Tänään olemme koolla juhlistamassa vappua – työn, opiskelijoiden, tasa-arvon ja solidaarisuuden juhlaa. Se on päivä, jolloin katseet kääntyvät paitsi menneeseen myös tulevaan. Siihen, millaisen Suomen me haluamme yhdessä rakentaa.
Minä seison tässä tänään hyvinvointivaltion ansiosta, Sillä olen sukuni ensimmäinen, joka valmistui yliopistosta. Se ei olisi ollut mahdollista ilman yhteiskuntaa, joka uskoo koulutuksen voimaan. Yhteiskuntaa, joka tarjoaa kaikille – taustasta riippumatta – mahdollisuuden kouluttautua, nousta ja rakentaa elämäänsä.
Mutta tämä hyvinvointivaltio ei ole syntynyt tyhjästä. Se on syntynyt aikaisempien sukupolvien työn, taistelun ja toivon kautta. He rakensivat jotain suurempaa kuin itsensä.
Nyt on meidän vuoromme. Meidän vuoromme kysyä: Aiommeko pitää siitä kiinni. Vai katsommeko sivusta, kun se murennetaan pala palalta?
Nykyhallitus on tehnyt repivää politiikkaa, jossa niiltä joilla menee jo heikosti, on kuritettu entisestään lisää. Ja niitä jolla menee hyvin on annettu lisää.
Mutta ystävät tätä keskustelua ei tarvitse käydä vastakkainasettelun kautta.
Meidän ei tarvitse jakautua meihin ja heihin, oikeisiin ja vääriin, puolueisiin tai kupliin.
Meidän on rakennettava siltoja, jos aiomme rakentaa vahvaa suomea.
Sillä vaikka olemme eri mieltä keinoista, niin meitä yhdistää usein sama päämäärä:
halu parempaan, turvallisempaan ja oikeudenmukaisempaan tulevaisuuteen.
Me kaikki haluamme, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus hyvään elämään.
Me kaikki haluamme, että Suomessa voi asua rauhassa, tehdä työtä, kouluttautua ja elää ihmisarvoista elämää – riippumatta ihonväristä, uskonnosta tai lähtökohdista.
Hyvinvointivaltio ei ole menneisyyden muistomerkki. Se on tulevaisuuden perusta.
Se antaa meille kyvyn selvitä kriiseistä. Se tekee meistä resilienssin kansakunnan, joka ei horju historian ristiaallokossa, vaan pitää huolta toisistaan – eritoten nyt kun maailmassa on jatkuva myllerrys.
Ja siksi sen puolustaminen ei ole vain yhden puolueen asia – se on koko kansan yhteinen tehtävä.
Meidän on löydettävä uudelleen se yhteinen leirituli, jonka äärelle kokoonnumme keskustelemaan, kuuntelemaan ja kuromaan umpeen eroja.
Leirituli on symboli siitä, mitä suomalaisuus parhaimmillaan on:
toisen kunnioittamista, rakentavaa erimielisyyttä ja yhteisten ratkaisujen etsimistä. Yhteiskuntaa ei rakenneta pelkällä kritiikillä, ei pelolla, vaan toivolla.
Ja toivoa syntyy teoista: panostuksista koulutukseen, kestävistä ilmastoratkaisuista, ja investoinneista tulevaisuuteen. Meidän tehtävämme on luoda Suomi, jossa heikoimpiakin kannatellaan – ja jossa yksikään ihminen ei ole menoerä, vaan mahdollisuus.
Hyvät kuulijat,
Vapun henki on aina ollut solidaarisuuden henki. Tänä vuonna se on tärkeämpi kuin koskaan. Meidän on kohdattava toisemme ihmisinä, ennen kuin näemme toisemme mielipiteiden tai puoluekantojen kautta. Vain niin me voimme rakentaa Suomen, joka ei sulje ketään ulos.
Me sosialidemokraatit olemme olleet mahdollistajia – mutta emme ole yksin tämän maan rakentamisessa. Tarvitsemme yhteistyötä. Tarvitsemme rohkeutta edistää yhteisiä asioita, jotta voimme kouluttautua ja jotta saamme hoitoa silloin kun sitä tarvitsemme.
Mutta ennen kaikkea… me tarvitsemme luottamusta toisiimme.
Maailma muuttuu nopeasti. Vanhoihin vastauksiin ei voi enää aina nojata.
Siksi meidän on päivitettävä pelikirjamme – mutta niin, että arvot säilyvät. Että oikeudenmukaisuus säilyy. Että Tasa-arvo säilyy. Että Vastuu toisistamme säilyy.
Hyvinvointivaltio ei ole kallis etuoikeus. Se on paras mahdollinen investointi, jonka pieni kansakunta voi tehdä.
Hyvää vappua kaikille – työlle, toivolle ja yhdessä rakennetulle tulevaisuudelle