Aina vuoden vaihtuessa toivon, että tulisipa tästä vuodesta rauhallinen. Heti alkuvuodesta Yhdysvaltojen johto laittoi tuulemaan ja suvereenin valtion johtaja napattiin odottamaan oikeudenkäyntiä. Kukaan ei jää kaipaamaan diktaattori Maduroa, niin geopoliittinen käyttäytyminen ei oikeastaan ole muuttunut – kaikki varmaan muistaa Irakin sodan oikeutuksen joukkotuha-aseista, joita ei ollut? Mutta mikä estää Putinia käyttämästä samanlaista oikeutusta, vaikka hakemaan jollain verukkeella Stubbia talteen? Suomen ja EU:n tulee pitää sääntöpohjaisuudesta kiinni ja pyrkiä ensisijassa aina neuvottelemaan, mutta jonkinlainen tilannepäivitys pelikirjoihin on siis paikallaan.
Trump on jatkanut voimapolitiikkaansa ja yrittää kiristää ylimääräisillä tulleilla Tanskalta Grönlantia keksityllä tekosyyllä ”aluetta turvatakseen”. Mikään ei kuitenkaan estä Trumpia solmimasta sopimuksia Tanskan kanssa, ja Grönlannissa on tälläkin hetkellä sotilastukikohta. Mukaan on vedetty useita NATO:n maita, mukaan lukien Suomi, jotka ovat lähettäneet lähinnä sotilastarkkailijoita alueelle mikä on taas suututtanut Trumpin. Onko Trumpilla tavoitteena saada vain kädenjälkensä Yhdysvaltojen historiaan vai onko taustalla jotain muuta – yleensä jäljet vievät rahan luo. Yhtenä syynä voi olla teknologiayhtiöiden tarve harvinaisiin maametalleihin erilaisiin sovelluksiin, ja joidenka kaivaminen ja rikastaminen on tällä hetkellä keskittynyt ~90 % Kiinaan.
Harva olisi uskonut, että Yhdysvallat olisi valmis riskeeraamaan liittolaisensa ja pehmeän vaikuttamisensa. Yhdysvallat on mahtavin sotilasmahti, mutta osa tästä voimasta on nojannut logistisiin hyötyihin liittolaismaissa oleviin tukikohtiin. Eurooppa on pitkään ulkoistanut turvallisuuden Yhdysvalloille ja nyt näemme sen hinnan Ukrainassa, jossa Eurooppa ei ole pystynyt tukemaan riittävästi – liian myöhään ja liian vähän. Osittain ongelma on ollut poliittinen, mutta myös materiaalinen, sillä joillakin EU-mailla ammukset riittäisivät kahden päivän sotaan.
Nyt Yhdysvallat on valmis riskeeraamaan hyvät yhteydet, ja oli lopputulema mikä hyvänsä, mainehaitta on ja pysyy. Vaikea nähdä, että edes nykyisen hallituksen vaihdon myötä luottamus palautuisi, vaikka realiteetit jossain määrin siihen pakottaisivat. Toivon kovasti, että Eurooppalaiset johtajat pitäisivät demokratian ja vapauden arvoista kiinni, vaikka muu maailma ottaakin niissä takapakkia.
Suomi on varautumisen suurmaa eikä ihme. Menneet kriisit ovat opettaneet meidät, ettei ulkopuoliseen apuun voida luottaa ja moni muistaa Ehrensvärdin sanat Suomenlinnan kuninkaanportilla: ”Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun”, joka on ollut pitkään ohjenuoramme. Nyt olemme liittyneet NATO:n puolustusyhteisöön, niin toivon, ettemme olisi enää yksin konfliktissa, vaikka meitä kohtaisikin sodan onnettomuus historian ristiaallokossa.
Teemu Backnäs
Kirjoitus on julkaistu myös Itäsuomalaisessa