Ilmasto- ja luontopaneeli julkaisi äskettäin yhteisraportin, jossa tarkastellaan ilmastoraportin nieluja ja luonnon monimuotoisuutta. Samalla olemme saaneet lukea, että Suomen hakkuumäärät ovat vuoroin olleet liiallisia ja vuoroin lähellä kestävyyden ylärajaa. Pitkäjänteisen metsäteollisuuden näkökulmasta olisi järkevää, että ala itse huolehtisi liiketoimintansa kestävästä kehittämisestä. Vaikka metsäteollisuuden merkitys valtakunnallisesti on vuosien kuluessa pienentynyt, sen vaikutus kansantalouteen on edelleen suuri, ja metsänhoito tarjoaa monille syrjäseuduille työtä ja toimeentuloa.
Savo-Karjalassa hakkuumäärät ovat lähellä kestävyyden ylärajaa sen jälkeen, kun puun tuonti Venäjältä ymmärrettävästi pysäytettiin. Alueellisesti meidän olisi syytä arvioida hakkuumääriä uudelleen – ja tämä olisi myös metsäteollisuuden etu, jotta toiminta olisi jatkossa ekologisesti kestävää ja samalla pitkäjänteistä. Puunkäyttöpaineeseen voivat tuoda helpotusta esimerkiksi erilaiset lämpöakut ja pienydinvoimalat, jotka vähentävät puun tarvetta energiantuotannossa. Myös datakeskusten ja uusien biojalostamoiden hukkalämmön hyödyntäminen vähentää todennäköisesti metsähakkeen tarvetta. Oikein toteutettuina nämäkään keinot eivät kuitenkaan yksinään riitä vähentämään puunkäyttöä ilmasto- ja luontopaneelin edellyttämälle tasolle, joten jonkinlaiset sopeutukset ovat väistämättömiä. Tällä kertaa meillä on kuitenkin mahdollisuus sekä pitää että syödä kakku hyödyntämällä metsäteollisuudessa syntyvää biogeenistä hiilidioksidia.
Hakkuuvähennyksistä huolimatta arvoketjua voidaan todennäköisesti kasvattaa. Biogeeninen hiilidioksidi (Bio-CO2) – eli puun käytöstä muodostuva hiilidioksidi – on EU:ssa hyväksytty kestävä raaka-aine moniin sovelluksiin, kuten kemianteollisuuteen ja synteettisiin sähköpolttoaineisiin. Synteettisessä polttoaineessa hyödynnetään sähköllä tuotettua vetyä ja biopohjaista hiilidioksidia, joista saadaan prosessien jälkeen polttoainetta esimerkiksi lentokoneille ja laivoille.
Hyvä uutinen on, että 80 % Bio-CO2:sta sijaitsee Pohjoismaissa, ja voi jopa tulla aika, jolloin piipunpäästä talteen otettu biopohjainen hiilidioksidi on metsäteollisuuden arvokkain “tuote”. Huono puoli on, ettei Bio-CO2 riitä kaikkiin sovelluksiin, vaan sillä voidaan tuottaa esimerkiksi ”vain” neljäsosa EU:ssa tarvittavasta synteettisestä lentopolttoaineesta. Siitä huolimatta kyseessä on kymmenien miljardien eurojen liiketoiminta, ja kestävän lentopolttoaineen tarve kasvaa vuosi vuodelta, jopa 70 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Tästä synteettinen lentopolttoaine voi kattaa jopa puolet. Kaikissa näissä polttoaineissa hiilikierto on lyhyt, ja fossiilisiin perustuvien polttoaineiden käyttö vähenee. Samaan aikaan kemianteollisuus voi valmistaa näistä pidemmän hiilikierron tuotteita.
Mahdollisuuksia siis on. Nyt on kuitenkin toivottava, että metsäteollisuus tunnistaa muutostarpeen ajoissa, jotta alan tuottama arvo kasvaisi uudelleen ja toisi Itä-Suomeen lisää työpaikkoja ja vaurautta. On koko Itä-Suomen etu, että pidämme hakkuumäärät jatkossakin kestävällä tasolla, jotta voimme hyödyntää metsiämme vastuullisesti myös tulevaisuudessa.
Teemu Backnäs
Kirjoitus on julkaistu myös Itäsuomalaisessa