Demokratiassa vaalit toistuvat rytmissään, asioilla on erilaiset jatkumot. Usein päätettävät asiat etenevät verkkaisesti, toimintaympäristö saattaa heittää päälaelleen päivissä. Ei kestänyt pitkään viruksen saapua Kiinasta Pohjolan perukoille, ja nopeasti alkoivat näkyä yhteiskunnassamme Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset. Tapahtumien laineet tulevat aalloissa tuoden mukanaan uusia muutoksia. Viimeisimmät aallot ovat tuoneet mukanaan korkean inflaation ja energiakriisin.
Omissa arkisissa ympyröissämme välttämättömäksi todettu soteuudistus on jälleen joitakin askeleita lähempänä muuttua hyvinvointialueen palvelujärjestelmäksi. Kunnat ja kuntayhtymät yhdistävät palveluitaan ja organisaatioitaan. Yhteen hitsautuminen tulee viemään aikaa vaatien määrätietosia toimia ja paljon laadukasta johtamista.
Taustalla on oltava toimiva päätöksentekojärjestelmä. Sen osalta entiset jatkumot on saatava katkaistua. Hyvinvointialueen johdon taannoinen esitys hallitukselle piti sisällään neljä kokousta valtuustolle ensi vuodelle. Olkoonkin, että muille toimielimille oli tiheällä kirjoitettuna kolmisen sivua kokouksia, ei valtuuston toimintaedellytyksiä voida varmistaa sairaanhoitopiirin tai maakuntaliiton valtuustojen kokousaikatauluilla.
Mainituissa organisaatiossa valtuustot ovat selvästi etäämpänä todellisesta päätöksenteosta kuin ollaan kaupunkien tai kuntien valtuustoissa. Johtavilla päättäjillä on suuri vastuu hyvinvointialueen päätöksentekojärjestelmästä. Jos tässä ei onnistuta, valtuuston merkitys jää olemattomaksi.
Medialla on tärkeä rooli havainnoida jatkumoita. Erinomainen esimerkki tästä on Jukka Patrakan artikkeli (SS 25.10.2022) Syvänniemen koulusta, jossa on aloittamassa neljä oppilasta vuoden vaihteessa. Ymmärrettävästi päättäjän elämä on helpompaa, jos myöntyy etenkin lapsen etuun vetoaviin pyyntöihin, olivatpa ne sitten totta tai eivät.
Patrakan artikkelissa viranhaltijat listaavat Syvänniemi-päätöksen seurauksia. Pieneen yksikköön on hankala saada päteviä opettajia, joten opetuksen hoitavat tilapäiset opettajat, joilta puuttuu kelpoisuus. Pienten yksiköiden väljät resurssit luovat painetta suurempien yksiköiden ryhmäkokoihin.
Pienistä kouluista puuttuu kollegiaalinen yhteistyö, ja opettaja on yksin vastuussa lapsista koko koulupäivän. Ratkaisuksi pohditaan lisäresurssia opettajan tueksi, jolloin palataan jälleen kustannuksiin. Myös ylläpitokustannukset minikoulussa ovat kokoaan suuremmat, jolloin ”säästetään ennemmin seinistä kuin opetuksesta”-selityksiltä katoaa todellisuuspohja. Tämän listan kärsijöitä eivät ole päättäjät, vaan ne samat lapset, joiden edulla miljoonainvestointi perusteltiin.
Asiat elävät vaalikausien yli, joten on tärkeää huolehtia niiden jatkumoista. Edellinen hyvinvoinnin edistämisen lautakunta on katsellut jo tähän kauteen. He kirjasivat pöytäkirjaan, että jos tuolloin vasta suunnitelmissa ollut Puijon tuolihissin käyttö ja ylläpito vaatii henkilöresurssia palvelualueelta, on siihen varattava ja myönnettävä tarvittava määräraha palvelualueen talousarvioon. Jos näin ei olisi tehty ja hissi olisi jäänyt hyvinvoinnin edistämisen palvelualueen vastuulle, olisi uusi palvelu pitänyt leikata entisistä. Hyvä päättäjä haluaa nähdä kauas.
Röppänen kirjoitti aiheesta myös Savon Sanomissa Vieraana-palstalla 14.11.2022.
Kirjoittaja on hyvinvoinnin edistämisen lautakunnan puheenjohtaja ja hyvinvointialuevaltuutettu.