Lastensuojelu on valtakunnallisen keskustelun kestoaihe. Hiljattain on puhuttu sijoitetusta nuoresta, jolta kaverit riistivät hengen. Keskustelu kaikkine näkökulmineen on välttämätöntä.
Kuopiolaiset sosiaalityöntekijät nostivat esille (SS 6.1.) työssä havaitsemiaan epäkohtia. Näistä mainittiin työntekijöiden vaihtuvuus, asiakasmäärät, kiire, peruspalveluiden toimimattomuus ja palkkaus.
Työnantajan edustajat vastasivat (SS 8.1.) kertoen tehdyistä kehittämistoimista ja työsuojeluohjelmasta, lisäviroista ja palkkaneuvotteluista.
ONGELMAT OVAT syntyneet vuosien kuluessa. Perusturva- ja terveyslautakunta keskusteli osapuolten kanssa aiheesta. Kummallakin puolella turhauttaa, joskin eri asiat. Työntekijäpuolella koetaan, ettei heitä kuulla riittävästi työyhteisöön liittyvissä asioissa, ja työnantajapuolella ihmetyttää, miksei käynnistettyjä ja yhdessä hyväksyttyjä toimia koeta ratkaisujen hakemisena.
Siitäkin keskusteltiin, mitä julkisuudessa voi työstään sanoa. Perustuslaki turvaa työntekijälle sananvapauden, mutta se ei ole rajoittamaton työsopimuslain mukaisen työsuhteen lojaliteettivelvollisuuden vuoksi. Rajat olisi hyvä sopia työyhteisössä yhdessä vaikka irtisanomissuojalla varustetun luottamusmiehen avulla.
Työntekijät kokevat, etteivät he ole kunnan kirstunvartijoita. Asiakasperhe kysyi, kiinnostaako Kuopion päättäjiä, mistä ja paljonko lastensuojelussa maksetaan. Jouduin pohtimaan, onko meillä heikoimpien palveluihin liittyviä taloudellisia tabuja. Niin ei pitäisi olla. Viranhaltijoiden päätöksillä vaikutetaan perheiden lisäksi talouteen. Onko tilanteita, joissa vahvemmalla, pidempikestoisella ja myös halvemmalla tuella esimerkiksi huostaanotto vältettäisiin?
Kummallakin puolella turhauttaa.
Ostopalveluihin liittyy väistämättä ristiriitoja. Tehdäänkö kaikki asiakasperheiden eteenpäin auttamiseksi silloinkin, kun se tarkoittaa tyhjiä asiakaspaikkoja ja vähemmän tuloja?
THL:N ERIKOISTUTKIJAN Antti Kääriälän mukaan lastensuojelutoimien vaikuttavuuden tutkiminen on vielä lapsenkengissä (blogi 21.1.). Hänen mukaansa on hankala selvittää, miksi kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset pärjäävät keskimääräistä heikommin aikuisena. Hän toteaa myös tulosten voivan johtua sijoitusta edeltävistä seikoista, sijoituksen itsensä aiheuttamasta traumasta tai jostakin sijoituksen aikana tapahtuvasta, sekä puutteellisesta tuesta sijoituksen jälkeen.
Mitä kokeneemmat työntekijät ja toimivampi työyhteisö, sitä paremmin lapsia ja perheitä autetaan.
Kirjoittaja on Kuopion kaupunginvaltuutettu (sd.).