Pohjois-Savon hyvinvointialueen toinen valtuustokausi on lähtenyt ripeästi käyntiin. Uuden äärellä ollaan. Hyvinvointialueen käynnistämistä on meillä helpottanut hyvä päätöksentekokulttuuri. Virkamiesvalmistelu on ollut hyvää ja päätöksentekoa tukevaa. Virkamiesten on ollut helppoa sopeutua poliittisiin linjauksiin, toki vanhan sanontaa lainaten, poikkeus vahvistaa säännön.
Vaikea asia on vahva ulkopuolinen ohjaus, päällystakkeja riittää. Tiukin haukka on valiovarainministeriö, ja kiitettävästi myös aluehallintovirasto (AVI) ja sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) valvovat toimintaa. Ulkopuolinen arviointi on lähtökohtaisesti hyvä, mutta meidän toiminnan kipukohdat olemme tunnistaneet itsekin. Vaikea ajatella miten viisaammin olisimme voineet asioita hoitaa. Iisalmen ja Varkauden yöpäivystyksen jatkonkin olisimme pystyneet hoitamaan paljon tyylikkäämmin ilman valtioneuvoston mikromanagerointia. Ei lisää tätä, kiitos!
Pohjois-Savon hyvinvointialueen onnistuminen on talouden tasapainottaminen. Alkuvuodesta kustannukset kasvoi 0,3%. Meillä on hyvät mahdollisuudet päästä 0,5% tarkkuudella 0-tulokseen. Kahdelta ensimmäiseltä vuodelta on kertynyt alijäämää 131 miljoonaa Euroa. Tuon alijäämän poiskurominen on kohtuuton vaatimus. Hyvinvointialueiden käynnistäminen oli niin iso muutos, että käynnistämiseen olisi pitänyt varata rahoitusta. Pohjois-Savon hyvinvointialueen kustannus toimintojen käynnistämiselle on tuo 131 miljoonaa Euroa.
Talouden tasapainottaminen on vaatinut toki kovia toimenpiteitä. Toimipisteitä on lakkautettu ja yhteistoimintaneuvotteluissa on jouduttu irtisanomisiin. Sydämestäni toivon, että tämän syksyn YT-kierros olisi viimeinen meidän hyvinvointialueella.
Isoja haasteita meillä on. Yleinen yhteiskunnallinen tilanne, jossa perheet ovat kohdanneet merkittäviä sosiaaliturvan leikkauksia, haastaa lapsi- ja perhepalveluiden toimialan. Ikääntyneiden palveluissa on tehty esimerkillistä työtä, mutta väestön ikääntyminen vaatii jatkuvaa ponnistelua tarkoituksenmukaisten palveluiden järjestämiseksi. Päihde- ja mielenterveyspalveluihin tarvitaan uusia ratkaisuja. Toivottavasti R5-uudistusohjelma tuo tähän toimivia vaihtoehtoja.
SOTE-uudistuksen keskeinen, alkuperäinen tavoite on vahvistaa peruspalveluita. Miten me olemme tässä onnistuneet. Viestit muilta hyvinvointialueilta ovat murheellisia. Vastoin tavoitteita satsaukset eivät ole kohdistuneet peruspalveluihin. Erään toisen hyvinvointialueen päättäjä totesi kysyttäessä, mihin ne rahat teillä ovat menneet – erikoissairaanhoitoon.
Suomessa tehdään kansainvälisessä vertailussa paljon leikkauksia, ja Suomessa meillä Pohjois-Savossa leikataan erityisen paljon. Hyvinvointia ja terveyttä edistävällä työllä on tässä iso urakka, kuinka saadaan alueen asukkaat edistämään oma terveyttä. Leikkausjonot muodostuvat kolmesta osasta, jonoon asutus, jonotus ja leikkaus. Ennen jonoon asettamista potilaita on informoitava miten omaa tilaa voi edistää ilman leikkausta, leikkausjonossa oleville pitää järjestää tehokas kuntoutusohjelma ja seuranta. Kuntoutuvista osa ei sitten tarvitse leikkausta. Pelkästään leikkausten lukumääriä kasvattamalla emme pääse eroon leikkausjonoista.
Pohjois-Savon hyvinvointialueen käynnistyminen ollut julkisuudessa muodostunutta mainettaan parempi. Työtä on paljon jäljellä, mutta ammattitaitoisen, työstään motivoitunen ja siihen sitoutuneen henkilökunnan avulla tästä urakasta selvitään kuivin jaloin.
Hannu Kokki (sd), aluevaltuuston pj.
Hannu Kokki kirjoitti aiheesta myös Savon Sanomissa.