Joulu on ohi ja uusi vuosi on vaihtunut. Joulun pitäisi olla lämmön, läheisyyden, välittämisen,
rakkauden ja yhdessä olemisen aikaa. Joulusta on tullut vuosikymmenten saatossa kulutusjuhla, kun ihmisillä on ollut parempi tilanne taloudellisesti. Tällä hetkellä ihmisten hyvinvointi ja perusoikeudet ovat
heikentyneet merkittävästi peruspalvelujen osalta. Nään muutoksen johtuvan
nykyhallituksen päättämien ja toimeenpanemien leikkausten seurauksena.
Ahdingossa elävät monet lapsiperheet, työikäiset, pitkäaikaistyöttömät, yksinasuvat ja
pienen eläkkeen varassa elävät, joilla ei ole varaa edes perusruokaan saatikka
jouluherkkuihin. Mediassa, on viime aikoina tiedotettu usein, että suomalaisissa perheissä
on köyhyyttä ja ettei lapsille ole riittävästi ruokaa. Ajatelkaa, että elämme vuotta 2025.
Huoleni heikompiosaisten selviämisestä tässä korotusten ja leikkausten viidakossa on
suuri. Vuoden alussa lääkkeiden omavastuu nousi 20 euroa ja myös lääkkeiden hinnat
nousivat. Joidenkin mielestä 20 euroa on pieni raha mutta totuus on, että silloin kun sitä ei
ole, se on suuri raha. Totta on sekin, ettei sillä rahalla paljon mitään saa.
Arvonlisäveroa on korotettu tuntuvasti ja se tarkoittaa kaikkien päivittäistavaroiden hinnan
nousua merkittävästi.
Opiskelijoiden ahdinko johtuu asumisen tuen leikkaamisesta, mikä tarkoittaa n.100 eur/kk
heikennystä. Entä jos kotoa ei voi auttaa. Perheessä voi olla työttömyyttä ja tilanne, että
perhe elää työttömyyden lisäksi niiden leikattujen tukien varassa. Pohjois-Savossa ei ole
tarjolla riittävästi soluasuntoja tarvitsevien määrään nähden. Vuokra-asunnossa asumisen
voi itsenäistyvä nuori tässä tilanteessa unohtaa, koska vuokrien hinnatkin, ovat nousseet vuoden
alusta.
Maaseudun lapsiperheissä on jatkuvana huolena koulun ja päivähoidon lakkautusuhka.
Lykkääminen pitää pelon sydämen syvyyksissä, koska se ei ole lopullinen päätös jatkosta.
Onneksi vanhemmat taistelevat sen asian eteen ja sitä taistelua toivoisi myös päättäjiltä
puolueesta riippumatta. Kaikkien koti ei ole kaupungissa.
Tiestön huono kunto, ei ole helpotus kenellekään. Ei myöskään maaseudun nuorille
yrittäjille, jotka ovat rohkeasti päättäneet jatkaa perheen maa- ja metsätaloutta ties monennessa
polvessa ja ottaa rinnalle jonkun oheispalvelun pärjätäkseen maaseutuyrittäjänä ja
saada asiakkaat tulemaan sorateiden varrella sijaitseviin palveluihin.
Maaseudulla asuva ikäihminen ei pääse hoitamaan asioitaan, kuin korkeintaan kerran viikossa ja
lyhyen aikaa. Siihen pitäisi sovittaa kaikki asiointi. Ei ole kuljetusta. Tämä on mielestäni
ristiriitaista, koska samaan aikaan puhutaan ikääntyneiden kotona asumisen tukemista
mahdollisimman pitkään.
Mielestäni, on aika lähteä muutokseen ja tätä muutosta haluan olla tekemässä koko sydämestäni.
Pidetään huolta Pohjois-Savosta ja se pitää huolta meistä.
Erja Jonninen, kunta- ja aluevaaliehdokas, SDP
Jonninen kirjoitti aiheesta myös Koillis-Savossa.