Kunta- ja aluevaalit järjestetään samanaikaisesti sunnuntaina 13.4.2025. Kahden äänestyslapun taktiikka on herättänyt hieman kysymyksiä vaalitoreilla ja ylipäätään se, että miten nämä kaksi eri vaalia eroavat toisistaan.
Kuntavaaliehdokkaat tähtäävät kunnanvaltuustoon. Siellä he päättävät mm. koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta, katujen ylläpidosta, kulttuurista, kirjastopalveluista ja julkisesta liikenteestä. Heitä äänestetään äänestyskopissa valkoisella äänestyslapulla.
Aluevaaleissa valtuutetut päättävät hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveyspalveluista sekä lisäksi pelastustoimen järjestämisestä. He siis päättävät mm. siitä, onko kunnassa terveyskeskusta tai viikonloppupäivystystä. Näiden vaalien äänestyslappu on violetti.
Mielestäni näissä vaaleissa päätetään varsin suurista asioista. Asioista, jotka liippaavat jokaisen kuntalaisen arkielämää hyvin vahvasti. Siitä huolimatta vain noin puolet äänioikeutetuista on syystä tai toisesta halunnut vaikuttaa ja äänestänyt viimeisimmissä kuntavaaleissa.
Minulle erityisesti koulutusasiat ovat erittäin tärkeitä. Minulla on itselläni kaksi koululaista ja näen huoltajan roolista heidän koulumaailmaansa. Toisen perspektiivin koulutusasioihin saan työssäni Nilsiän ja Juankosken lukion opettajana ja apulaisrehtorina.
Koulu on lapsen ja nuoren työpaikka monta tuntia päivässä. On oleellista, että siellä on turvallista olla ja oppia. Riittävän pienet ryhmäkoot helpottavat työrauhaa ja mahdollistavat sen, että opettajalla on aikaa keskittyä oppilaisiinsa. Kun opettaja tuntee oppilaansa, hänen on myös helpompi huomata, jos oppilaan olemuksessa ja käytöksessä tapahtuu huolta herättäviä muutoksia. Näin pulmiin puuttuminen voi tapahtua ajoissa eivätkä ongelmat pääse parhaassa tapauksessa pitkittymään. Riittävän pienet ryhmäkoot edesauttavat myös sitä, että opettajalla on aikaa ja jaksamista antaa oppilaalle hänen oppimisestaan myös kirjallista palautetta. On eri asia kommentoida ja ohjeistaa 20 ainekirjoitustuotosta kuin 35.
Usein myös ihmettelen sitä, miten 80-luvulla peruskoulua käyneenä meille oli vara kustantaa koulukirjat ja nyt tekee tiukkaa. Kymmenen suurimman kunnan vertailussa Kuopiossa käytetään koulukirjoihin toisiksi vähiten rahaa lasta kohden. Jos työkirjojen ristikko tai sudoku pitää ensin jäljentää vihkoon ennen sen ratkaisua, menee tehtävästä jo maku. Osa vanhemmista päätyy hankkimaan lapsilleen työkirjat itse, mutta kaikilla ei tähän ole mahdollisuutta. Tai halua, koska näin ei kuuluisi olla.
Lapsiin ja nuoriin panostaminen ei mene hukkaan. Koulu on lapselle muutakin kuin matematiikan jakokulmaa, englannin futuuria ja biologian risteytystehtäviä. Se on paikka, jossa opitaan olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa, saadaan uusia ystäviä ja opitaan toimimaan ryhmässä. Siellä tunnetaan yhteenkuuluvuutta muiden kanssa ja muodostetaan omaa maailmankuvaa. Siellä luodaan muistoja, toivottavasti pääsääntöisesti hyviä. Se on merkittävä paikka, jonka muistaa pitkään. Ehkä koko ikänsä.
Koulu on kuva yhteiskunnastamme, kun se mallintaa sitä, miten osallisuus syntyy ja miten osallisuuteen pääsee. Koulun eteen tehdyt valinnat sitouttavat nuorta osaksi yhteisöä, jos siellä annetaan hänelle aikaa ja resursseja. Kasvava lapsi tai nuori ei tule nähdä ensisijaisesti menoeränä vaan syynä investoida.
Toivon ja haluan, että myös meidän liitoskuntien lapsilla ja nuorilla on jatkossakin oma koulunsa, johon kotiutua. Se olisi lähikoulu, jonka muiden lasten ja nuorten kanssa voisi viettää myös vapaa-aikaa ja kokea olevansa ”meijän porukkaa”. Päätöksienteko on ennen kaikkea arvovalintoja.
Marjo Partanen, SDP
Kuntavaaliehdokas Kuopiossa
Marjo Partanen kirjoitti aiheesta 11.4.2025 myös Savon Sanomissa.