Seuratessa vaalityötä, ehdokkaiden vaalilupauksia voi usein tulkita ajatuksella: ”Kun äänestät minua, kaikki muuttuu. Pistän virkamiehet järjestykseen, rakennutan uuden koulun ja päiväkodin, säilytän nykyiset koulut, parannan teitä, uudistan vanhustenhoidon ja palkkaan lisää henkilökuntaa joka puolelle.” Nämä ovat lupaavia ja houkuttelevia tavoitteita, mutta kuinka niihin päästään? Kukaan päättäjä ei voi yksin muuttaa omaa kotikuntaansa tai hyvinvointialuettaan, mutta jokaisen mielipiteellä ja ajatuksilla on merkitystä päätöksenteossa.
Saadakseen omia tavoitteitaan eteenpäin päättäjän on ensin vakuutettava oma ryhmänsä, sitten muut ryhmät. Neuvottelemalla ja yhdessä sopimalla päästään parhaaseen lopputulokseen. Erilaisia mielipiteitä on ja pitääkin olla, mutta kyky sovittaa ne toisten näkökulmien kanssa on välttämätön taito. Päättäjän tärkeimpiä ominaisuuksia ovat yhteistyökyky, neuvottelutaidot ja pitkä pinna.
Minä-itse -tyyppinen päättäjä on usein vaikeuksissa, sillä yhteistyö valtuustoissa ja hyvinvointialueilla edellyttää joustavuutta ja yhteisten ratkaisujen etsimistä. Me-yhteistyö-tyyppiset päättäjät ovat avainasemassa neuvotteluissa ja päätösten valmistelussa. Tulevalla valtuustokaudella päättäjät joutuvat tekemään vaikeitakin päätöksiä, niin Kuopiossa kuin Pohjois-Savon hyvinvointialueella. Rahaa ei riitä kaikkeen haluamaamme. Kukaan meistä ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta voimme olla varmoja, että kompromisseja on väistämättä tehtävä. Yhteistyö eri puolueiden välillä on siis välttämätöntä.
Pitää tehdä laajarintaista yhteistyötä, kuten eräs konkarivaltuutettu vuosia sitten sanoi – vain silloin voimme saavuttaa kestäviä ja kaikkia kuntalaisia palvelevia ratkaisuja.
Tiina Kaartinen
Kuopion kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja, kunta- ja aluevaaliehdokas, Kuopio, SDP.
Tiina Kaartinen kirjoitti aiheesta myös Savon Sanomissa.