Ystävänpäivä, on alkujaan lentänyt Englannista Atlantin yli Amerikkaan. Siltä ajalta, on peräisin muun muassa uskomus siitä, että helmikuun 14. päivän aamuna ensimmäisenä vastaantuleva on se oikea Valentine. Kyseessä oli siis kahden ihmisen välinen rakkaus.
Suomessa ystävänpäivää alettiin viettää vasta 80-luvulla. Ystävänpäivä on erityisen suosittu ja sitä vietetään nykyisin laajasti. Muistamiset ulottuvat kaikkiin, jollakin tapaa läheisiin ihmisiin, niin kavereihin kuin sukulaisiinkin. Itsekin laitoin useita ystävänpäivän toivotuksia somessa ja lisäksi muutaman postikortinkin.
Tämänhetkinen erityisen levoton ja epävarma maailman tilanne aiheuttaa pelkoa ja huolta tulevasta. Tämä koskee myös meidän koti Suomea. Emme voi enää elää lintukodossa. Epävarmuus ja pelko saa ystävyyden ja välittämisen tuntumaan kaukaiselta ja jopa teennäiseltä. Onneksi rakkautta ja välittämistä on paljonkin. Totta kuitenkin on, että hätä ja huoli varjostavat jokaista päiväämme.
Ystävänpäivänä olin oman puolisoni, ystäväni ja ihan ikioman tukipäällikköni kanssa Juankoskella. Olimme siellä tapaamassa ja kohtaamassa Juankoskelaisia. Varmasti joukossa oli myös muista kunnista olevia ihmisiä. Todella monet pysähtyivät ja halusivat jäädä hetkeksi juttelemaan. Toivotimme sydämestämme heille hyvää ystävänpäivää. Ystävyyttä osoitimme keskustelujen lisäksi myös kukkien ja karkkien tarjoamisella. Monet ilahtuivat kukkasesta ja karkista, sekä hetkestä pysähtyä juttelemaan.
Yhteistä kohtaamisessa oli, että kaikilla pysähtyneillä oli suuri huoli Juankoskelaisten ja Muuruveden maaseudulla asuvien ihmisten epävarmasta tilanteesta. Pysähtyjien joukossa oli myös kymmeniä vuosia ulkomailla asunut pariskunta. Heillä on juuret Juankoskelle ja Muuruvedelle. Heillä on huoli täällä asuvista työikäisistä lapsiperheistä ja heidän palveluistaan, joita koko ajan heikennetään ja lopetetaan kokonaan. Monet kanssamme keskustelleet kertoivat huoltaan koulun ja varsinkin esikoulun puolesta Muuruvedellä. He sanoivat suoraan, että toivoivat jonkun puhuvan heidän hädästään ja huolestaan. Siksi halusin kirjoittaa päivästä. Siksi olen asettunut ehdolle näissä vaaleissa. Haluan tehdä työtä maaseudun ja pienten kuntien puolesta.
Keskusteluissa ilmeni, että ihmisten huoli ulottuu maailman tilanteeseen. Kukaan ei voi täällä pienessä Suomen maassa tietää, mitä on vielä odotettavissa. Yhdysvaltojen ja Venäjän väliset neuvottelut herättävät pelkoa salamyhkäisyydellään ja kahdenkeskisyydellään. Jatkuuko sota Ukrainassa? Miten tämä kaikki vaikuttaa Suomeen ja koko Eurooppaan? Siellä ei tunnu olevan ystävänpäivää.
Viime viikon Koillis-Savossa 6.2.2025, oli Elina Hartikaisen kirjoitus otsikolla ”Monen päättäjän asenne on no-can-do, valitettavasti Kuopiossakin”. Kirjoitus oli täyttä asiaa sanasta sanaan. Kirjoituksen lopussa Elina toivoi, että tulevat kuntavaaliehdokkaat jalkautuvat rohkeasti myös maaseudulle näkemään ja kuulemaan, millaista elämä täällä maalla on. Henkilökohtaisesti tiedän, mitä elämä täällä on, kun lähden, jokainen arkiaamu töihin täältä Muuruveden maaseudulta. Muidenkaan ei olisi pahitteeksi tutustua.
Erja Jonninen, ehdolla alue- ja kuntavaaleissa Kuopiossa (SDP)
Erja Jonninen kirjoitti aiheesta myös Koillis-Savossa.