Ikääntyneet ihmiset jäävät taas kerran säästöjen jalkoihin. Saimme kuulla viime viikolla televisiosta, miten Pohjois-Savo loistaa kärkipäässä, kun puhutaan ikääntyneiden palvelutarpeesta ja tässä tapauksessa pitkistä jonoista ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Sama tilanne on lyhytaikaisen asumisen (intervallipaikkojen) kohdalla.
Tuntuu kohtuuttomalta, että nämä ihmiset, jotka ovat tehneet valtavan suuren työpanoksen elämässään, jäävät heikompien osaan sitten, kun tarvitsisivat palveluja pärjätäkseen ja saadakseen edes kohtuulliset palvelut ehtoopäivikseen. Monet näistä ihmisistä ovat eläneet alkutaipaleensa vaatimattomasti ilman mitään mukavuuksia omissa ns. 50-luvun taloissaan. Sauna on ollut ulkolämmitettävä ja sinne on ollut kantovesi. Suihku on ollut aivan vieras käsite. Sisävessoista ei ole ollut puhettakaan vaan huussi on ollut pihan perällä ja persuus on pyyhitty sanomalehdellä.
Muistan kauan sitten tapahtuneen tositapauksen, kun vanhempi pariskunta ”joutui” muuttamaan vanhustentalolle terveyden heikennettyä. Emäntä oli ihmeissään katsonut vessanpönttöä, eikä ollut siihen suostunut tarpeitaan tekemään. Meni sitten ulos ja pyllisti sinne, josta talonmies tuli huomauttamaan. Tähän emäntä oli todennut, että minä kun en posliiniastiaan tie tarpeitani. No, siinä ei paljon vastaansanomista ollut. Lie sitten oppinut myös vessaa käyttämään.
Sama ylipitkien jonojen ongelma palveluasumiseen ja intervallihoitoon on vammaispalveluissa. Vammaisten ympärivuorokautiseen palveluasumiseen ei Pohjois-Savossa ole paikkoja tarjolla, mutta ei myöskään omaishoitajan lakisääteisiin vapaisiin. Omaishoitaja saa tehdä tätä kutsumustyötään rakkaudesta hoidettavaan.
Nykytilannetta ei voi hyväksyä. Julkisella sektorilla ei ole ikääntyneille eikä vammaisille palvelupaikkoja tarjolla. Syynä tähän on huikean pitkä jonot kaikkiin yksiköihin. Jos vaikka nykyajan iäkkäät osaisivatkin vessaa käyttää, niin siihen ei ole mahdollisuutta. Vammaisiin erikoistunut yksikkö ei ota ikääntyneitä eikä ikääntyneiden yksikkö vammaisia. Tämä on tietysti oikein, koska jokaiselle kuuluisi järjestää tarpeenmukainen hoito- ja hoivapaikka.
Tässä tulemme ristiriitaiseen tilanteeseen, jota älyni ei millään riitä ymmärtämään. Puhutaan suureen ääneen siitä, että kotona asumista tuetaan kaikin mahdollisin tavoin. Tuki ei kuitenkaan näemmä kuulu tuen tarjoamiseen kotona hoitajana toimivalle omaishoitajalle. Omaishoitajana toimii usein joku läheinen kuten puoliso, vanhempi tai esim. ikääntyneen perillinen. Onko jonkun mielestä edullisempaa hoitaa nämä avuntarvitsijat laitoksessa tai sairaalassa kuin jos järjestettäisiin tuki kotiin?
Erja Jonninen
Jonninen kirjoitti aiheesta myös Pitäjäläisessä ja Koillis-Savossa.