Julkisen terveydenhoidon tulee pysyä isäntä eikä ihmisten perustarvetta tulee antaa markkinoiden hoidettavaksi, sen enempää kuin on perusteltua ja kustannustehokasta. Edes äärimmäistä markkinataloutta kannattavien oppi-isä Adam Smith ei kannattanut, että ihmisten terveydellä tehtäisiin liiketoimintaa. Yksityisillä toimijoilla on paikkansa, mutta nykysysteemi ostopalveluineen on karannut käsistä ja kulut ovat miltei viisinkertaistuneet vuosituhannen alusta. Kokoomuksen malli ei palvelisi kokonaisuutta ja todennäköisesti tulemme näkemään politiikkojen siirtyvän palkintovirkoihin yksityisiin terveysjätteihin, kuten olemme jo saaneet nähdä.
Suuret yksityiset toimijat tekevät valtavaa voittoa ja hankaloittavat tilannetta rekrytoimalla lääkäreitä julkiselta puolelta ja myymällä lakisääteistä palvelua kovalla katteella. Ei ole myöskään salaisuus, että yksityiset terveysjätit tarjoavat lääkäreille verosuunnittelua osana palkkaamista. Tavoitteena heillä lienee saada julkinen puoli kriisiytymään riittävästi, jotta saataisiin yhteiskunnan piikki auki.
Hyvinvointialueilla ei nykyisellään ole hirveästi vaihtoehtoja, jos halutaan suitsia ”vuokralääkäri”-mallia. Huonoin vaihtoehto on irtisanominen ja lähipalveluiden karsiminen. Tilanteen vakauttamiseksi tarvitaankin lisätä lääkäreiden virkoja sekä kasvattaa palkkausta, jotta ylikuormittunut tilanne saadaan vakautettua. Tämä luonnollisesti ja kasvattaa väliaikaisesti kuluja, mutta säästöjä tulee myöhemmin ostopalveluiden vähentämisen myötä. Koulutusmääriä tulisi myös voida kasvattaa, mutta tässä tulee huomioida, että kaikki eivät nykyisellään pääse harjoittelemaan operaatioita eikä koulutusmäärien kasvattaminen heti korjaa tilannetta.
Lisäksi julkisella puolella pitää taata riittävästi aikaa per potilas sekä mahdollistaa tiedon siirtäminen nuoremmille kollegoille, jotta saadaan nuoremmat lääkärit sitoutettua julkiselle puolelle. Suoritemäärien sijaan tulisikin keskittyä potilaiden kohtaamiseen. Eritoten työuran alussa kertyy runsaasti tietoa, joka hyödyntää koko työuraa. Muita keinoja mihin voidaan joutua turvautumaan tulevaisuudessa, on hyvinvointialueiden vähentäminen, joka herättää oikeutetusti huolia monella alueella omien palveluiden suhteen. Jos vaativa erikoissairaanhoito keskitettäisiin viiteen yliopistolliseen sairaalaan ja niiden rinnalla mahdollistettaisiin perustason erikoissairaanhoitoa muissa keskussairaaloissa, voidaan varmistaa riittävä huippuosaaminen erikoissairaanhoidossa sekä panostaa riittävästi perusterveydenhuoltoon. Nyt hyvinvointialueet kilpailevat erikoissairaanhoidolla vuosikymmeniä laiminlyödyn perusterveydenhuollon kustannuksella.
Hyvä onkin muistaa, että Suomessa julkinen puoli on erittäin kustannustehokas palvelu, mutta panostukset muihin pohjoismaihin ovat pienimmät suhteessa per capita ja BKT. Erikoissairaanhoito on maailman huippua, mutta tarvitaan panostuksia perusterveydenhuoltoon ja saada ostopalveluihin käytettävät rahat vahvistamaan pitkäjänteisesti julkista puolta.
Teemu Backnäs SDP
Ympäristötekniikan diplomi-insinööri ja prosessitekniikan diplomi-insinööri. Kuopion kaupunginvaltuuston ja Pohjois-Savon aluevaltuuston varajäsen sekä Kuopion hyvinvoinnin edistämisen lautakunnan jäsen.
Backnäs kirjoitti aiheesta myös Savon Sanomissa.