Jo pienenä minusta tuntui kirkkoon astuessani että olin tullut kotiin. Tottakai silloin jännitti eri lailla kuin nyt vanhempana mutta sama tunne on säilynyt. Kirkon avaruus, valot ja värit ottivat valtaansa.
Koulun joulukirkot ja kevätkirkot virsineen, musiikkeineen ja lauluineen elävöittivät koulunkäyntiä ja vuoden kulkua.
Sitten koulukaverini kanssa vartuttuamme rupesimme käymään kirkossa useammin auttamassa suntio Hannu Korhosta. Autoimme ehtoollisen valmisteluissa; virsien numeroinneissa tauluihin, viinin ja öylättien jaossa ja kolehdin keruussa. Ym. pientä hommaa mikä oli mielenkiintoista ja sai hyvälle mielelle.
Murrosiässä rippikoulu toi taas uutta aspektia kirkossa käyntiin raamatun opiskeluineen ja tehtävineen.Tuli niin juhlallinen olo kun meidät siunattiin seurakunnan keskellä.
Vuosia vieri ja aina oli yhtä mukavaa käydä kirkossa. Sitten sain perheen ja tyttömme kastettiin kirkon kappelissa. Kastajana toimi oma rippipappini Ilpo Rannankari.
Muutama vuosi sitten osallistuin seurakuntavaaleihin. Halusin olla vaikuttamassa oman seurakuntani asioihin. Tultua valituksi seurakuntaneuvostoon olen saanut olla päättämässä mm. testamenttirahastojen kohteista, avustuskohteista, tapahtumista ja tilinpäätöksistä.
Korona on tuonut haasteensa meillekin: kokousten järjestämistä etänä, sähköpostitse ja turvaväleillä.
Tiesin että kirkolla on monimuotoista toimintaa mutta laajuus yllätti minut.
Diakonia-puolen tunsinkin jo omalta kontoltani, mutta paljon muutakin on: perhetoiminta, sairaaloissa ja oppilaitoksissa toimivat papit, avustustoiminta, auttavat puhelimet, erilaiset kerhot ja ryhmät. Kaikki mahtuvat toimimaan saman katon alla.
Nyt viime aikoina seurakuntaneuvostossa olemme painineet seurakuntayhtymän rakenteen kanssa, ”kryptan”, uuden seurakuntatalon paikan parissa jne.
Keväällä toivoakseni kirkkoomme uusi ja hieno kastepuu rupeaa työntämään vartta ja kasvattamaan oksistonsa tulevien pienten seurakuntalaisten ylle.
Meidän tehtävämme on valita välillisillä vaaleilla uusi tuomiorovasti eläköityvän Ilpo Rannankarin tilalle. Tehtävä ei ole helppo mutta me seurakuntaneuvostossa osamme puhaltaa yhteen hiileen.
Tänä vuonna valitaan uudet seurakuntaneuvostot. Kannattaa asettua ehdokkaaksi!
Tuomiokirkko on kulkenut mukanani läpi elämän ja tulee kulkemaan jatkossakin.
Marko Salo, seurakuntaneuvoston jäsen, Tuomiokirkkoseurakunnan luottamushenkilö
Salo kirjoitti aiheesta myös Kirkko&Koti -lehdessä 26.1.2022.