Poliorokotteen keksijä Jonas Salkin sanoi keksintönsä kuuluvan ihmisille, ”kun aurinkoakaan ei voi patentoida. Poliorokotteella ei siis ollut patenttisuojaa.
Muistan alle kouluikäisenä vanhempieni ja sukulaisten puhuvan keskenään lapsihalvauksesta. Tunnen vieläkin sen pelon ja ahdistuksen. Serkkuni serkku oli ollut koulun rokotuspäivänä flunssassa eikä hän saanut rokotusta. Hän sairastui polioon ja eli ”rautakeuhkon” varassa kuolemaansa asti, yli 40 vuotta
Helsingin Sanomien kolumnisti Maija Aalto kirjoitti 11.3.: ”Rokotusjonon pitäisi olla pallonlaajuinen”. Hänen mukaansa ei auta, että kukin huolehtii vain omistaan. Taistelemme vain omista rokotteistamme ja rokotusjonoistamme. Vielä ei ole sanottu ääneen, ketä kannattaa rokottaa. Sekin aika saattaa tulla. Nyt vielä ollaan ”Titanicin kansituolien siirtely ”- vaiheessa.
”Normaali oloissa” eli runsas vuosi sitten vannottiin pääomien, tavaroiden ja ihmisten – nimenomaan tässä järjestyksessä- vapaaseen liikkuvuuteen. Pandemian riehuessa oli pakko sulkea melkein kaikki. Mutta mitä on pandemian jälkeen – uusia pandemioita tai tämän nykyisen mutaatioita, joihin nykyiset rokotteet eivät tehoa – jossakin maailman kolkassa.
Hesarissa oli nekrologi defibrallaattorin (sydäniskurin) keksijän ja rauhannobelistin Bernard Lownin kuoltua 99-vuotiaana (HS 10.3). Kylmän sodan aikana Lown keräsi yhteen amerikkalaisia ja neuvostoliittolaisia lääkäreitä ydinsodan vastaiseen järjestöön. Vain ydinsodan ehkäisy pelastaa. Hoitoa ei ole.
Järjestön puheenjohtajana toimi myös neuvostoliittolainen kardiologi Tilasov. Hän oli muun ohessa keksinyt liuotushoidon. Kyseinen järjestö International Physisians for Prevension of Nuclear War sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1985. Lownin elämäntyötä jatkanut ydinsodanvastainen järjestö ICAN sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2017.
Nyt on enemmän toivoa: ydinsotaan ei ollut eikä ole hoitoa – pandemioihin löytyy hoitoa ja niitä voidaan ehkäistä. Mutta se vaatii pallonlaajuista yhteistyötä.