Eeva Heinonen kysyi (SS 25.2.), miksi työpaikoilla pitäisi sopia, mitä työstä saa julkisesti sanoa. Heinosen mukaan sananvapauden vuoksi asiasta ei tarvitse edes keskustella.
Kuten kolumnissani (SS 22.2.) kerroin, oli tämä yksi alkuvuodesta keskusteluttanut teema laajemmassa Kuopion lastensuojelua koskevassa keskustelussa. En halua tarpeellista keskustelua rajata, ja lautakunnan puheenjohtajana olen kannustanut sitä jatkamaan.
Heinosen esille nostama asia ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen. Hänen perustelunaan käyttämässään oikeusasiamiehen lausunnossakin (Dnro 364/4/15, 9.10.2015) todetaan seuraavaa: ”Sikäli kuin sisäisiä määräyksiä ja ohjeita laaditaan, ne eivät saa olla ristiriidassa perusoikeuksien kanssa, minkä lisäksi niiden tulee olla riittävän täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Tällaista normistoa ja ohjeistusta laadittaessa tulee siten huolellisesti arvioida virkamiehen ja työntekijän sananvapauden ja lojaalisuusvelvollisuuden suhdetta jo siitäkin syystä, että julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.”
Työyhteisön hyvinvointia edistetään parhaiten sopimalla asioista keskustellen. Turhaa hankausta voidaan välttää sillä, että osapuolilla on yhteinen näkemys hyväksytyistä toimintatavoista. Erityisen tärkeää tämä on esimerkiksi puheena olevassa tilanteessa, jossa asiasta on organisaation sisällä toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Lainvastainen sananvapauden rajoittaminen ei ole kenenkään tavoite.
Kirjoittaja on Kuopion perusturva- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja (sd.) ja kuntavaaliehdokas.