Kuopion energia ilmoitti 18.1. etsivänsä Kuopiosta paikkaa pienydinvoimalalle kaukolämpöä varten. Syynä on, ettei puu riitä polttoon siinä määrin kuin olisi tarpeen ja että polttoon päätyisi muutakin kuin metsäteollisuuden sivujakeita, pahimmillaan esimerkiksi runkopuuta. Monet kunnat ovat Kuopion lisäksi käynnistäneet selvityksiä pienydinvoimapotentiaalista ja sijainnista.

Työ- ja Elinkeinoministeriö (TEM) on tällä hetkellä arvioinut, että ydinenergialain päivittäminen pienydinvoimaloita silmällä pitäen kestää vuosikymmenen loppuun. Tämä on liian verkkainen tahti ja riskinä onkin, että VTT:n ja LUT:n kansalliset projektit jäävät kansallisiksi projekteiksi, ja Ranskalaiset ja Ruotsalaiset vievät markkinat silmiemme edestä – kaupalliset mahdollisuudet ovat isot, sillä kaukolämpöä käytetään pohjoismaiden lisäksi Keski- ja Itä-Euroopassa, puhumattakaan päästövähennyspotentiaalista mitä tekniikan hyödyntäminen voisi tuoda.

Itä-Suomessa on paljon konepajateollisuutta, jonka osaamista on Kuopiossa, Varkaudessa ja Outokummussa ja näillä paikkakunnilla olisi annettavaa tämänkaltaiselle teollisuudelle – eritoten Varkaudessa, jossa on Energiatekniikan koulutusohjelma ja valmistavaa teollisuutta. Tätä vasten olisi tärkeä lisätä resursseja TEM:lle, jotta ydinenergialain uudistukset saadaan nopeammin valmiiksi ja mm. Kuopion Energian kaavailema pienydinvoimala heidän asettamassa aikataulussa maaliin.

Kaukolämmön tuottaminen pienydinvoimalla on erittäin kannatettavaa, sillä Luonnonvarakeskus (LUKE) jo taannoin raportoi hiilinielujen pienentymisestä, joten sitä vasten peilaten tulisi pyrkiä välttämään puun polttoa isojen kaupunkien lämmityksessä.

Myös Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA) on linjannut, että polton sijaan olisi kannattavampaa jalostaa metsäteollisuuden sivutuotteet arvokkaammiksi jakeiksi. Viime vuonna Stora-Enso kertoi solmineensa kumppanuussopimuksen ligniinin hyödyntämisestä tuulivoimaloiden lapoina. Samalla ligniinipohjaisilla lavoilla vastattaisiin lasi- ja hiilikuiduista valmistettujen lapojen heikkoon kierrätettävyyteen.

Kun huomioi, että moni sellutehdas on pyörinyt selluloosan tuottamalla arvolla ja uuden keksinnön kilohinta on yli satakertainen suhteessa selluun, niin keksinnöllä on hyvä potentiaali, varsinkin kun huomioi, että ligniini aikaisemmin päättyi järjestään polttoon. Korkeamman jalostusasteen tuotteilla voisikin ajatella, että sama arvoketju olisi mahdollista saada pienemmillä hakkuilla, jolloin hiilinieluja voitaisiin toivon mukaan kasvattaa.

Joensuun kampuksen metsätieteiden osastollakin arvostettaisiin, jos puun eri jakeille haettaisiin bioprosessien avulla voimakkaammin korvaamaan fossiiliperäisiä jakeita ja näin edistämään kiertotaloutta sekä vihreää siirtymää.

Teemu Backnäs (sd), kansanedustajaehdokas, ympäristötekniikan Diplomi-insinööri