Suomalainen terveydenhuolto on maailman huippuluokkaa ja alalla työskentelevät ovat rautaisia ammattilaisia. Sosiaali- ja terveydenhuolto ala kokonaisuutena kärsii kuitenkin pitkään patoutuneesta hoitajapulasta ja työn palkkauksen epäsuhdasta suhteessa työn kuormittavuuden kasvuun. Nykyaikainen terveydenhuolto on paljon vaativampaa kuin aiemmin, hoidon laadun ja hoitoteknologian kehittyminen edellyttää hoitavalta henkilökunnalta entistä enemmän samalla kun hoidettavien määrä kasvaa. Korona-aika entisestään kiihdytti terveydenhuollon työvoimapulaa ja hoidontarvetta sekä viivytti hoitoalan kehittämistyötä ja ongelmien ratkaisua.
Nyt käynnissä oleva työmarkkinakiista on poikkeuksellisen vaikea ja toivon, että neuvotteluosapuolet pystyisivät löytämään sellaisen ratkaisun, jolla turvataan ensinnäkin Suomen kansanterveyden tulevaisuus ja toiseksi kurottaisiin umpeen hoitajien työn kuormittavuuden ja työn arvostuksen välistä kuilua. Meidän on hyvä muistaa, että Suomen hallitus ei ole työmarkkinakiistassa osapuoli, eikä näin osallistu käynnissä oleviin työmarkkinaneuvotteluihin. Hallitus on kuitenkin virkavastuun alaisena velvoitettu suojelemaan suomalaisten elämää ja terveyttä. On hallituksen sekä eduskunnan velvollisuus lainsäädännöllisin keinoin turvata ihmisten henki ja terveys tilanteissa, joissa työtaistelutoimet johtaisivat lakkojen alaisissa terveydenhuollon yksiköissä olevien potilaiden hengen ja terveyden vaarantumiseen.
Suomessa lakko-oikeus kuuluu jokaisen perusoikeuksiin. Oikeutta lakkoon ei voida kuitenkaan arvottaa ylitse ihmisen oikeutta elämään ja terveyteen. Perustuslakivaliokunta on todennut, että potilasturvallisuuslaki rajoittaa perusoikeuksiin kuuluvaa työtaisteluoikeutta, mutta lailla on kuitenkin hyväksyttävät perusteet, sillä ihmishenki on voitava turvata kaikissa olosuhteissa, myös työtaistelun aikana. Potilasturvallisuuslaki ei ole lakonmurtolaki, se on viimesijainen keino, johon turvaudutaan ainoastaan, mikäli suomalaisten henki ja terveys vaarantuvat. Ennen toimien kohdistamista työntekijöihin on työantajan tehtävä kaikki muu mahdollinen ihmishenkien suojelemiseksi. Ensisijaista on päästä sopuun työmarkkinaosapuolten välillä suojelutyön määrästä.
Sosiaali- terveydenhuollon alan henkilöstön saatavuus on asia, joka vaatii panostuksia kaikilta osapuolilta, sekä työnantajilta että maamme hallitukselta. Sote-alan rahoituksen riittävyys on keskeisimpiä asioita työvoimapulan ratkaisemisessa. On selvää, että lisärahoitusta tarvitaan, jotta sote-alan työoloja pystytään kestävällä tavalla kehittämään. Tähän hallitus pystyy vaikuttamaan hyvinvointialueiden rahoituksen kautta. Koulutusmäärien lisääminen on myös kriittistä henkilöstön saatavuuden parantamisessa. Lisäksi se miten hoitoyksiköissä paikan päällä ratkotaan johtamiseen, työhyvinvointiin, työolosuhteisiin sekä ilmapiiriin liittyviä asioita on elintärkeää alan houkuttelevuuden kannalta.
Tuula Väätäinen
Kansanedustaja sd.
Väätäinen kirjoitti aiheesta 22.9.2022 myös Viikko Pohjois-Karjalassa.