Vietin 2000-luvun alussa pariviikkoisen Havannassa. Halusin aikuisiällä nähdä kommunistisen järjestelmän toiminnassa. Matkan aikana kirkastui sanan- ja mielipiteenvapauden arvo. Kuulin vakavissaan kerrottavan Fidel Castron elävän ainakin 150-vuotiaaksi erityisen kuntoklubin ansiosta, ja ettei Kuubassa ole yhtään homoa tai lesboa. Palattuani ajattelin lasteni lisäksi sananvapauden olevan tärkeimpiä asioita, joista en luovu.
Tästä on pitkä loikka meidän maailmaamme, jossa on aina pakko olla heti mielipide. En ole valtakuntamme suurin Stubb-fani, mutta kummastutti häneen kohdistunut arvostelu Ukrainan lentokoneturman jälkeen. Hän esitti pahoittelunsa, mutta kertoili samoihin aikoihin myös urheilusta. Kansakunnan mielestä siinä tapahtui virhe, joka kertoi hänen arvoistaan. Näinköhän? Aina voi miettiä sopivaa käytöstä, mutta tuossa nimenomaisessa hetkessä pahoittelu oli ainoa asia, jonka Suomen pääministeri voi tehdä.
Välillä menee jo epämiellyttävän puolelle, millaisella kiihkolla muun muassa poliittiset päättäjät käytettävät mitä tahansa onnettomuutta oman itsensä esilletuomisen keppihevosena.
Yksi ajoittain ihmetyttävä mielipiteen muoto on kertoa muille, kuinka heidän on asiansa hoidettava ja rahansa jaettava. Kuopio on saanut kuntaliitoksissa vaikutuspiiriinsä omaisuutta, jonka hankkimiseen ei ole voinut vaikuttaa. Demokraattisen päätöksenteon pohtiessa esimerkiksi Riuttalan talonpoikasmuseon tulevaisuutta, naapurikunnista osataan kertoa, paljonko sinne on rahaa laitettava.
Olisiko reilumpaa, että tätä tai muuta kohdetta kovasti arvostava laittaisi omat tikkunsa ristiin, ja osallistuisi konkreettisesti? Entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.) näytti hyvää esimerkkiä kertomalla ensin, paljonko olisi itse valmis laittamaan arvostamaansa kohteeseen.
Välillä kuulee mielipiteitä, jotka kertovat muuta kuin sanotut sanat. Päättäjä, jonka juttu alkaa hänen äänensä ratkaisevalla merkityksellä kuuntelijan eduksi, kertoo itse olevansa asiaa tärkeämpi.
Someoksennukset ovat mielipiteenmuodostuksen klikkausjournalismia. Sen sijaan, että kiireellä mielipiteensä ensimmäisenä esille haluava jaksaisi tai ehtisi itse asiaan perehtyä, olennaisempaa on valita äkkiä puolensa ja kertoa se mahdollisimman isolle joukolle. Tässä maaperässä MV-lehti kukoistaa.
Pysähdytäänkö kaiken tämän takana pohtimaan, mitä asioiden taustalla on, mistä ne koostuvat ja mihin ne vaikuttavat? Sote-uudistustakaan ei ole vain rasittava sotku, josta voi haukkua tai puolustaa hallitusta. Sen onnistumisella ratkaistaan, saavatko tulevaisuudessa kaikki suomalaiset varallisuuteen katsomatta sosiaali- ja terveyspalveluja, ja määrittääkö sen käytettävissä olevat rahat vai asiakkaan tarve.
Neeta Röppänen
Kirjoittaja on Savo-Karjalan sos.dem. ry:n puheenjohtaja.
Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 2.3.2016.