Sote-uudistuksen keskeisiä tavoitteita oli hallinto-, henkilöstö- ja tilakuluissa säästäminen.
Ja mitä on tapahtunut? Säästöjä puristetaan hoidon ja palveluiden suorittavasta työstä.
Ihmettelen, miten hallinto saa hoitohenkilöstön määrän vastaamaan tarvetta, kun riittämättömyys on nykyiselläänkin yksi ydinongelmistamme. Tätä kuvaa hyvin hoitoon pääsyn vaikeus sekä hoitotakuun ylittävä jonotustilanne leikkauksiin.
Sairaanhoitaja Petri Jaakkonen kiteyttää mielestäni tilanteen hyvin mielipidekirjoituksessaan (SS 12.11.): ”Elättekö te jossakin kuplassa”, hän kysyy ja muistuttaa asiakkaiden ja potilaiden joutuvan kärsijöiksi. ”Jonot pitenevät, päivystykset ruuhkaantuvat, osastot täyttyvät, eikä kenelläkään ole mukava olla”.
Tähän lisäisin vain, että jo nyt tilanne on tuo. Palveluiden ostolla yritetään saada jonotilanteeseen helpotusta, mutta sekään ei ole ilmaista. On hullunkurista säästää huutavista resursseista ja samalla ostaa yksityiseltä sektorilta palveluja.
Osastojen ja toimintojen lakkauttamisesityksien pohjaksi kaipaan analyysiä siitä, mikä tilanne vallitsee kullakin lakkauttamisuhan alla olevalla alueella. Vaikutusten arvioinnit ovat tänä päivänä niin puutteelliset, ettei niiden varassa pitäisi tehdä radikaaleja ja pitkälle vaikuttavia päätöksiä. Ei ole ihme, että henkilöstöllä alkaa olla mitta täynnä poukkoilevaa epävarmuuden tilaa, jossa heidän pitää työskennellä päivä toisensa jälkeen.
Miksi vaikutusarviointi on niin puutteellista kuin se nyt on? Miksi ei oteta laajemmin mukaan suorittavan portaan näkemyksiä ja ajatuksia?
Jos jossakin yksikössä on hyväksi havaittuja toimintamalleja, voitaisiinko niitä hyödyntää enemmän sairaalan toiminnan toteuttamisessa ja talouden suunnittelussa? Nyt toimintamalli on, että johtoportaasta annetaan lista kalvosulkeisten muodossa, mutta yhteistoiminnallisuus on hakusessa. Tai sitten se ei näy tai kuulu ääneen, kun esityksiä ja suunnitelmia tuodaan käsittelyyn ja julki.
Yritystoiminnassa perattaisiin ensimmäisenä, missä mennään pieleen. Jos johtoportaassa tai hallintohimmelin välimaastossa on kykenemättömyyttä, osaamattomuutta tai jopa välinpitämättömyyttä, se ratkaistaan henkilövaihdoilla. Näin pitäisi toimia myös julkisella puolella.
Uskon, että moni tätä samaa asiaa miettii mutta harva uskaltaa sanoa ääneen.
Esille on nostettu ajatus luottamushenkilöiden aseman ja paikkojen vähentämisestä. Tuleekin herkästi mieleen, että nykyisessä tilanteessa päätösvaltaa halutaan enemmän viranhaltijoille.
Olen eri mieltä luottamushenkilöiden päätösvallan kaventamisesta. Jo nyt on huomattavissa, ettei hallintohimmeli toimi toivotulla tavalla ja että esitykset koskettavat aina heidän allaan olevia toimintoja ja henkilöstöä.
Nina Hakokivi
Pohjois-Savon hyvinvointialueen aluevaltuutettu (sd.)
Hakokivi kirjoitti aiheesta myös Savon Sanomissa.