Kirkko keskellä kylää 

Neeta Röppänen

Aluepolitiikalla on monta tasoa. Kunnat harjoittavat sitä alueillaan ja maakunta omallaan. Valtio on siinä vahva toimija tai jarruttaja kulloisenkin hallituksen tahdon mukaan. EU:n aluetuissa liikkuvat sadat miljoonat jo itäisessä Suomessa. Lähimmillään aluepolitiikka määrittää lapsesi pulpetin sijainnin, laajemmassa perspektiivissä puhutaan mantereen elinvoimasta.

Niin Kuopiossa kuin valtakunnallisesti käydään keskustelua koulujen olemassaolosta ja sijainnista. Koulujen määrä tulee ennusteiden mukaan vähenemään lasten määrän vähetessä ja väen jatkaessa muuttoa kasvukeskuksiin todennäköisesti vielä koronan jälkeenkin. On selvää, että koulujen on oltava siellä missä lapsetkin, mutta siihen se selvä sitten loppuukin.

Kuopiossa kalleimman ja halvimman oppilaspaikan hintaero on yli 7000 euroa keskiarvon ollessa 9700 euroa. Kuopiolaisten on voitava asuinpaikkansa valita, mutta on hyväksyttävä myös syrjäisyyden vaikutus palveluihin. Tai ruutukaava-alueen ajoittainen ahtaus, johon tosin pitäisi pystyä vaikuttamaan nykyistä paremmin asuinalueiden suunnittelulla ja ajoituksella.

Väitteistä huolimatta ei ole pelkkää kokoomuksen kaupunkipolitiikkaa kysellä kouluverkkoselvitystä koko kaupungin alueelle. Väännön jälkeen Kuopiossa saatiin koulutuspoliittiseen ohjelmaan kirjaus, jossa määritellään taloudellisesti ja pedagogisesti optimaalinen koulun koko. Sen kääntöpuolella katsellaan kylien elinvoimaa, joka on melko ohuen langan varassa koulun ollessa viimeinen palvelu.

Ennustettavuus tuo vakautta elämään. Jos kuntatalous kokisi ihmeparantumisen, ei liene huono ajatus sopeuttaa kouluverkkoa rakennusten tullessa käyttöikänsä päähän. Kokemus on tosin osoittanut, että lakkautusuhan laskeutuessa päälle heikompikuntoinenkin rakennus kelpaa pitkään.

Järkiperusteet löytyvät usein toimivan aluepolitiikan taustalta. Sen tilasta saadaan pian valtakunnan tason näyte.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (sd.) esittää lähiaikoina, kuinka EU:n aluekehitysvarat tulisi jakaa tulevina vuosina. Niiden peruste on aluekehityserojen tasaaminen, eivätkä Itä- ja Pohjois-Suomi ole Etelä- ja Länsi-Suomen vauhdissa. Tasaamista riittää, mutta ennestään paremmin toimeen tulevat alueet haluavat aiempaa isomman osan yhteisestä potista. Pian kuullaan keskustalaisen ministerin suulla, mikä on puolueensa näkemys aluepolitiikasta.

Jostakin syystä esivanhempamme monessa polvessa ovat nähneet järkeväksi rakentaa kirkon keskelle kylää. Perusteet taitaisivat toimia vielä tänäänkin.