Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah totesi helmikuun alussa STT haastattelussa epäilevänsä, että uskontokammoisuus olisi alkanut kasvaa Suomessa. Näinköhän. Ainakaan evankelis-luterilaisen kirkon tilastot eivät tue Essayahin väitettä. Vuodenvaihteessa kirkkoon kuului kaksi kolmesta suomalaisesta, evankelis-luterilaiseen kirkon kuuluu 3,5 miljoonaa suomalaista. Tämän lisäksi muihin kirkkokuntiin kuuluu koko joukko suomalaisista, joten Essayahin väitteiseen ei löydy tilastoista tukea.
Evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi liittyi vuoden 2024 aikana 23 000 suomalaista, 2 000 enemmän kuin edellisenä vuonna. Kirkosta eronneiden määrä on kääntynyt laskuun, laskua edellisestä vuodesta liki 4000. Viime vuonna kirkosta erosi 51 000 suomalaista. Suurin kirkosta eronneiden ikäryhmä oli 30–39-vuotiaat. Eropiikki oli keväällä piispainkokouksen esitettyä rinnakkaisen avioliittokäsityksen mallia. Joulukuussa kirkosta eronneiden joukossa lisääntyi ikäryhmien 40+ ja 50+ -vuotiaiden osuus. Jälkimmäisen uskotaan liittyvän kirkollisveron välttämiseen, ei uskontokammoon.
Nuorten kiinnostuksesta kristinuskoa kohtaan on lisääntynyt viimevuosina. Merkkinä tästä vuonna 2024 rippikoulun yhteydessä kirkkoon liittyi lähes 2000 nuorta. Nämäkään luvut eivät tue käsitystä uskontokammon kasvusta.
Uskontokammoisuutta ei ole ollut aistittavissa myöskään emerituspiispa Wille Riekkisen vetämissä luentosarjoissa. Luentosarja on jatkunut tänä keväänä otsikolla Raamattu- Jumalan sanaa vai sanoja Jumalasta. Tänä keväänä yhteistyössä Kirjakantti 2025 -tapahtuman kanssa järjestettävissä tilaisuuksissa sali on ollut joka luennolla täynnä. Ja paljon oli väkeä kuulemassa myös Riekkisen uusimman kirjan julkistamistilaisuutta kirjakauppa Rosebudissa. Kristillinen sanoma puhuttelee suomalaisia, ei kammoksuta.
Uusimman teoksensa, Valo ja pimeys, esittelyssä Riekkinen perää uusia tapoja esittää uskon kysymyksiä tämän ajan ihmisille. Riekkisen mukaan uskossa ihmisyys on etusijalla. Hänen mukaan olemme osa luomakuntaa, josta meidän tulee huolehtia. Näihin ajatuksiin on helppo yhtyä.
Kuuluipa kirkkoon tai ei, kristillisellä arvopohjalla on meille kaikille paljon annettavaa – keskinäinen kunnioitus, erilaisuuden hyväksyminen, suvaitsevaisuus ja arvostava asenne toisiamme kohtaan, ja yhteisöllisyys, jossa heikommassa asemassa olevista pidetään huolta. Tätä arvopohjaa on myös vastuun ottaminen ympäristöstä ja luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen.
Hannu Kokki, sd., kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu
Hannu Kokki kirjoitti aiheesta myös Savon Sanomissa.