Viimeisimmässä kaupunginvaltuuston kokouksen ennakkoon eniten huomioita herättänyt asia oli tavoite yhdistää nykyiset erillään toimivat vammais- ja vammaisneuvostot yhdeksi yhteiseksi neuvostoksi. Päätöksenteon pohjana oli kaupunginhallituksen äänestyspäätöksellä syntynyt esitys yhdistää nämä kaksi neuvostoa. Itse kannatin erillisten neuvostojen jatkoa, erillisille neuvostoille on vahvat perusteet.
Kuluvalla aluevaltuustokaudella olen ollut aluehallituksen edustajana hyvinvointialueen vammaisneuvostossa. Sieltä saamani viesti on ollut yksiselitteinen, erillisille neuvostoille on perusteltu tarve. Niissä kunnissa, joissa neuvostot on yhdistetty, vammaisten kokemus on ollut huono, neuvostoissa ei ole minulle kerrotun mukaan juurikaan päästy käsittelemään vammaisten asioita. Alueen vammaisneuvostojen edustajat eivät nähneet perusteita yhdistää näitä kahta neuvostoa.
Vammais- ja vanhusneuvostot ovat vaikuttamistoimielimiä niille kuntien asukkailla, jotka ovat elämäntilanteensa, tarpeiden ja riskien suhteen keskimääräisiä kuntalaisia haastavammassa ja haavoittuvammassa tilanteessa. On tärkeää taata, että erilaisista tarpeista lähtevät ryhmät voivat osallistua palvelu- ja etuuskokonaisuuksien suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin.
Oikeuksien toteutumista tulee arvioida kokonaisuutena, ei yksittäisen etuuden näkökulmasta. Vammaisten ja ikääntyneiden tarpeet ovat suurelta osin samoja kuin muilla kaupunkilaisilla, mutta kummallakin ryhmällä on omia erilaisia tarpeita, jotka koskevat ensisijaisesti vain heitä. Vammaisten ja ikääntyneiden erityistarpeet ovat niin erilaisia, että erilliset neuvostot tarvitaan myös jatkossa.
Kaikkien kuopiolaisten hyvinvointiin vaikuttavat kokemukset osallisuudesta, merkityksellisyydestä ja ryhmään kuulumisesta. Jokaisen kaupunkilaisen osallisuudesta huolehtimalla taataan osaltaan yhteiskunnan kestävyyttä ja vakautta. Sekä vammaisilla että vanhuksilla on paljon annettavaa Kuopion kaupungin yhteisöllisyydelle.
Toki ymmärrän myös niitä perusteita, joita esitettiin neuvostojen yhdistämiseksi. Mutta kun ajatellaan, että vammaisia ja ikääntyneitä koskevat tarpeet voitaisiin käsitellä yhdessä yhdistetyssä neuvostossa, itselleni jäi vahva epäily, että pohjaesityksen tehneiltä on jäänyt lukematta Sofia Tawastin ja Riikka Leinosen Tieto-Finlandia kirjallisuuspalkinnon voittajateos Suuri valhe vammaisuudesta. Tai ainakin olemme sisäistäneet sen sanoman eri tavalla.
YK:n vammaisyleissopimus määrittelee vammaiseksi henkilöksi ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Vammaisuus ei ole sairaus, ei diagnoosi, ei ikääntymistä – vammaisuus on ihmisoikeuskysymys. Vammaisten asiat tarvitsevat oman foorumin jossa heidän asioita käsitellään.
Hannu Kokki, Kuopion kaupunginvaltuutettu, Pohjois-Savon hyvinvointialueen aluevaltuutettu (sd.)
Hannu Kokki kirjoitti aiheesta myös Savon Sanomissa.