Lukiessani uutisia, että vanhus oli harhautunut yksin ulos, tarkistan aina, miten jutussa on selvitelty taustoja. Onko vanhus ollut yksin kotona, kuka löysi vanhuksen tai miten hänelle oli käynyt. Haluaisin myös tietää vanhuksen taustoja, kuinka kauan on odottanut kotipalvelua, miten pitkälle mahdollinen muistisairaus on edennyt tai kuinka kauan hän on ollut jonossa ympärivuorokautiseen hoivaan.
Hoivaköyhyys käsitteen on nostanut esiin professori Teppo Kröger. Hoivaköyhyys tarkoittaa, että ihminen tarvitsee arjessaan apua, mutta ei saa sitä. Hoivaköyhyys eriarvostaa ihmiset avun saamisessa. Etenkin vanhusten kohdalla se näkyy kykynä hankkia tai saada apua. Suomessa vain osa vanhuksista pystyy ostamaan lisää hoivapalveluita yksityiseltä sektorilta. Julkisten palveluiden niukkuus siirtää hoivavastuun omaisille, niillä, joilla omaisia on. Hoivaköyhyys on myös kykyä tai voimaa hakea apua. Meillä on paljon vanhuksia, jotka eivät kykene käyttämään esim. digitaalisia palveluita. Eriarvoisuus palveluiden saannissa heikentää uskoa hyvinvointiyhteiskunnan lupaukseen oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvoisista hoivapalveluista.
Pohjois-Savon hyvinvointialueella jaetaan niukkuutta. Toki rahoitusta on, mutta samanaikainen palvelurakenteen uudistus ja pakkosäästöt vaikeuttavat tilannetta. Nykyinen hallitus pakottaa hyvinvointialueita talouden alijäämän kattamiseen v 2026 mennessä. Ajaudumme väistämättömästi tilanteeseen, jossa rikotaan perustuslakia, johon on kirjattu ihmisen oikeus saada tarvitsemansa hyvinvointipalvelut.
Olen todella huolissani vanhusten palveluista. Pohjois-Savon hyvinvointialueen Ikäihmisten palveluissa tehdään hyvää kehittämistyötä mm. liikkuva sairaala, kotiutusyksikkö- toiminta, gerontologinen sosiaalityö, kotihoitoon oman työntekijän malli, etäpalvelut, geriatrinen poliklinikka toiminta ja yhteisöasuminen. Silti emme ole vielä pystyneet purkamaan jonoa ympärivuorokautiseen hoivaan pääsyssä. Liian moni vanhus, useimmiten muistisairas vanhus odottaa vapautuvaa paikkaa joko kotona, omaishoidossa tai tilapäisessä lyhytaikaishoidon paikassa. Vuodeosasto ei ole odottamiselle oikea paikka, vaan vanhukset tarvitsevat kodinomaista hoitoa ja turvaa.
Vuodeosastotoimintoja on suunniteltu lakkautettavaksi osana terveysasemaverkoston kehittämistä. Tämän vuoden aikana on suunnitelmissa ajaa alas Karttulan lisäksi ns. perinteinen vuodeosastotoiminta Tuusniemeltä ja Kaavilta, mutta myös Kuopion Harjulasta. Tahti on liian kova, ennen kuin ikääntyneille saadaan laitoshoitoa korvaavat palvelut toimimaan kattavasti, mm. lisäämällä yhteisöasumisen paikkoja, vahvistamalla omaishoitoa ja kotiin annettavia palveluita. Tarvitsemme edelleen joustoa ja aikaa rakentaa palvelut toimiviksi lisääntyvälle palveluntarpeelle, mikä johtuu eliniän pidentymisestä ja vanhusten määrän ikäluokittaisesta kasvusta.
Tarvitsemme edelleen myös Harjulan vuodeosastoa vanhusten tilapäisenä hoivapaikkana ainakin vuoteen 2026 saakka. Yksin kotiin ei voi jättää muistisairasta tai monisairasta vanhusta. Ihmisen elämä on arvokas loppuun saakka.
Irja Sokka
Terv. tieteiden maisteri ja lähihoitajaopiskelija, vanhustyö
Ikäihmisten ja hoivapalveluiden ltk jäsen
Kunta- ja aluevaaliehdokas (SDP)
Irja Sokka kirjoitti aiheesta myös Savon Sanomissa.