Lapsena opimme, että elämä on kuin peli, jossa jokainen pelaa samoilla säännöillä ja muita kunnioittaen. Opimme, että rehellisyys, oikeudenmukaisuus, yhteistyö ja vastuullisuus ovat arvoja, joita kannattaa arvostaa. Opimme, että jokaisella on oikeus tulla kuulluksi, kohdelluksi tasavertaisesti ja osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen.
Mutta kun kasvoimme aikuisiksi, huomasimme, että todellisuus ei aina vastaa lapsuuden oppitunteja. Huomasimme, että edes maamme johtajat eivät olekaan sitä mitä oletamme, selkeää ja läpinäkyvää, oppiemme mukaan. Huomaamme, että politiikka on usein kompromissien, eturistiriitojen, valtapelien ja viestintästrategioiden taidetta. Huomaamme, että jokainen hallitus joutuu tekemään vaikeita päätöksiä, jotka eivät miellytä kaikkia, ja että jokainen oppositio kritisoi hallitusta, yrittäen aina tarjota parempia vaihtoehtoja.
Miten siis tätä maata johdetaan? Miten voimme varmistaa, että maamme johtajat noudattavat niitä arvoja, joita opimme lapsena? Miten voimme vaikuttaa siihen, että maamme suunta on sellainen, joka palvelee meidän ja tulevien sukupolvien etua?
Vastaus on yksinkertainen, mutta ei helppo: meidän on oltava aktiivisia kansalaisia. Meidän on seurattava, mitä maassamme tapahtuu, ja otettava selvää, mitä eri puolueet ja poliitikot ajavat. Meidän on osallistuttava keskusteluun, ilmaistava mielipiteemme, vaadittava vastauksia ja perusteluja. Meidän on äänestettävä joka vaaleissa, ja kannustettava muitakin äänestämään. Meidän on tuettava niitä, jotka edustavat meidän arvojamme ja tavoitteitamme, ja haastettava niitä, jotka eivät.
Meidän on siis pelattava peliä samoilla säännöillä ja muita kunnioittaen, mutta myös rohkeasti ja vastuullisesti. Meidän on muistettava, että me olemme osa tätä maata, ja että meillä on oikeus ja velvollisuus vaikuttaa sen johtamiseen. Meidän on muistettava, että me emme ole vain katsojia, vaan pelaajia.
Airaksinen kirjoitti aiheesta myös Viikko pohjois-karjalassa 25.1.