Vuosi on hyvässä vauhdissa, mutta vielä ei ole myöhäistä esittää uuden vuoden toiveita Kuopion kaupungille. Toivon, että alkaneena vuonna…
Saamme vaalittua varhaiskasvatustamme. Hallituksen leikkauspaineiden vuoksi esikoululaisiltakin kaavaillaan poistettavaksi oikeutta kokopäiväiseen päivähoitoon. Eskarin jälkeen lapsesta huolehdittaisiin kerhossa tai lähipiirin turvin. Suomessa ollaan ylpeitä Educare-mallista, jossa yhdistetään kasvatus ja sosiaalipalveluna toimiva päivähoito. Esimerkiksi laskemista voidaan opettaa arkisissa toimissa saappaita jalkaan kiskoessa. Yhdessä lasketaan, montako saapasta jalkaan pujahtaa. Jos tästä hypätään oppituntimaiseen esikouluun ja kerhoissa hoidellaan loput, paljosta luovumme.
Päättäjät saavat tolkkua palveluihin ja niiden järjestämiskarttaan. Kuuleman mukaan päiväkodin piha oli syksyn valoitta, kun kaupunki ja sen liikelaitos eivät osanneet päättää, kumpi ottaa kustannukset valojen vaihtamisesta. Saavuttaaksemme tavoitellun asiakaslähtöisyyden hiottavaa on vielä. Tarjoat oikotien parannukseen, kun havaittuasi toimimattomuutta annat heti palautetta.
Oppisimme ymmärtämään toistemme tekemisiä. Korvaan kalskahtaa, kun ydinkaupungin väki (tilinauhassa lukee Kuopion kaupunki) arvostelee tukitoimintojen väkeä (tilinauhassa lukee Servica, Kuhilas, Istekki jne.) tehottomuudesta, huonosta palvelusta ja kovakorvaisuudesta. Mahdollista on, että päättäjät ja virkakunta ovat tehneet huonoja päätöksiä yhtiöitä ja laitoksia synnyttäessään, mutta vähiten tämä on tavan palkansaajan syy. Jos tehdyt järjestelyt eivät toimi kohtuullisessa ajassa, tehdään uudet järjestelyt.
Löydämme yhteisen sävelen kaupunkityönantajan ja työntekijöiden välille. En ole aina varma, kokevatko Kuopiolta palkkansa saavat työyhteisönsä omaksi jutukseen, vaiko työnantajan vastapuolekseen, jolla on vähintään arveluttavat aikeet. Kuopio on veronmaksajien ja kaupungin työntekijöiden yhteinen juttu, jossa jokaisella on sama oikeus kaupungin kehittämiseen kuin sitä työkseen tai luottamustoimekseen johtavilla.
Onnistuisimme tänä kesänä siirtämään torimme vetovoiman myös alatorille. Savolaisten pääkaupungin torin viehättävyys rakentuu toisista ihmisistä, savolaisesta seurustelusta, torikaupasta, maakunnan marjoista, mukavista kahviloista ja ravintoloista, elävästä musiikista ja kulttuurista muutoinkin sekä monenlaisista tapahtumista. Millä siirrämme tämän torin alle sateen sattuessa?
Lopuksi toivon, että saamme selvyyden soteen. Vähänkin suurempaa kokonaisuutta käsitellessämme me kuntapäättäjät toteamme toistuvasti, että asiaan saadaan selvyys vasta soten kirkastuessa. Kirkastuisipa pian.
Neeta Röppänen
Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 20.1.2016.