Simo Kokko: Omalääkärimalli 2.0 turvaamaan hoitoon pääsy. 11.1.2022.

Ylen aluevaalikeskustelussa kyseltiin, eikö Suomeen voisi ottaa perhelääkärijärjestelmän, joka toimii Tanskassa, Norjassa, Hollannissa ja Isossa-Britanniassa hyvin. Eivät kyselijät kertoneet, tai eivät tienneet, että näissä maissa on perhelääkärin lisäksi paikallishallinnon perusterveydenhuolto, jossa on samoja palveluja kuin suomalaisessa terveyskeskuksessa. Tanskassa ja Hollannissa on terveyskeskuksia, joissa ei ole lääkäreitä, vaan muita ammattilaisia. Näiden maiden perhelääkärit eli yleislääkärit ovat halunneet pitää kaiken pitkälti omissa käsissään. Suomen sote-uudistuksen johtavana periaatteena on ammattiryhmien, hoidon eri tasojen ja myös sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteen sovittaminen saman hallintokaton alle, eli integraatio. Jos nyt ryhdyttäisiin kopioimaan palvelut erillisiin saarekkeisiin sijoittavia malleja edellä mainituista maista, tehtäisiin nolo täyskäännös valitusta suunnasta.

Suomessa oli 1980-90-luvuilla rakennettu omalääkärijärjestelmä, joka toimi parhaina vuosinaan hoitoon pääsyn ja hoidon jatkuvuuden puolesta hyvin. Maan väestöstä 70 % oli omalääkärijärjestelmää soveltavan palvelun piirissä. Lisäksi 10-15 % väestöstä asui sellaisissa pienissä kunnissa, joissa yhden tai kahden lääkärin hoidossa omalääkäripalvelun parhaat puolet toteutuivat luonnostaan. Valitettavasti hyvä järjestelmä lähti 2000-luvulle tultaessa murenemaan. Syinä tähän olivat järjestelmään sisään rakennetut jäykkyydet sekä kokeneen lääkärityövoiman siirtyminen lähinnä yksityissektorille ja nuorten lääkäreiden ryhtyminen suurin joukoin keikkafirmojen työhön. Malli toimii jonkinasteisesti edelleen. Erilaisia uusia sovelluksia, työpari- ja tiimimalleja on kehitetty, mutta etenkin suurissa kaupungeissa tilanne on sekava ja epätyydyttävä.

Nyt tarvitaan ”Omalääkärimalli 2.0”. Sen rakennuspuiksi kelpaa koko joukko kokemuksia ja opetuksia aikaisemmasta omalääkärimallista. Työn pitäisi olla moniammatilliseen työhön soveltuvaa, esimerkiksi työparityöskentelyä. Mallissa voitaisiin käyttää hyväksi uutena toimintona syntynyttä hoidon tarpeen arviointia. Samoin voitaisiin hyödyntää nykyaikaista tietotekniikkaa asioiden hoitamisessa silloin, kun mahdollista. Näin tulisi tilaa henkilökohtaiselle potilaan ja ammattilaisen kohtaamiselle, joka on korvaamattoman tärkeää. Mallia sovellettaisiin toivottavasti hallitsevana toimintatapana hyvinvointialueen sote-asemien perusterveydenhuollossa. 

Jos työvoiman saatavuusongelmien vuoksi olisi tarpeen, malliin voitaisiin ottaa mukaan yksityislääkäreitä työskentelemään uudenlaisen palvelusetelin pohjalta. Palvelusetelillä ei hankittaisi yksittäisiä käyntejä, vaan voitaisiin siirtää pitkäaikainen hoidon tarpeen ennakkoarvioon perustuva hoitovastuu. Laskentatekniikkaa ja tietopohjaa rahoituksen ja kannustimien oikein saamiseen ei vielä ole, mutta kehittää voisi. Tärkeää olisi, että sote-uudistuksen kantavan periaatteen mukaan vastuu olisi julkisen sektorin toimijalla, hyvinvointialueella. 

Kun uudella hoitotakuun säädöksellä aiotaan vaatia lääkärin vastaanotolle kiireettömässä asiassa pääsy hoidon tarpeen arvioinnista 7 päivän sisällä, olisi hyvin tärkeää, että tämä toteutuisi omalääkärimallin avulla, hyvään hoidon jatkuvuuteen ja potilastuntemukseen perustuen. Muutoin on vaara, että tulevaisuuden sote-asemista voi tulla hoitotakuun pakottaman sisään ja ulos -liikenteen hallitsemia persoonattomia paikkoja, tavallaan nykyisten suurten päivystysten kaltaisia. Tällaiseen suuntaan palveluja ei pitäisi viedä.

Simo Kokko

yleislääketieteen dosentti, Kuopio

ehdolla aluevaaleissa SDP:n listalla Pohjois-Savossa

Kokko kirjoitti aiheesta myös Savon Sanomissa 11.1.2022: https://www.savonsanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/4434409

Kommentit

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *